United States or Morocco ? Vote for the TOP Country of the Week !
HILLERI. Mutta kyllä tässä herra runoilija on pienessä ereyksessä. HURMERINTA. Mitä? HILLERI. Tämä sähkösanoma on täältä. HURMERINTA. Täältä! HILLERI. Niin, täällä. HURMERINTA. Mutta »täällä» tietysti tarkoittaa sitä paikkakuntaa, josta sähkösanoma on lähetetty. Mitä tämä on! HILLERI. Sen sähkösanoman kirjoitti meidän tohtori, jonka nimikin oli siinä alla.
HILLERI. Ja pormestarinna oli käskenyt nuohoamaan. PORMESTARI. Niin, Hilleri nyt muistaa! Salista kuuluu eläköön-huutoja. HILLERI. Hyvästi, herra pormestari. PORMESTARI. Hyvästi, Hilleri. HURMERINTA syöksyy kiireesti salista, ottaa pöydälle heittämänsä boolilasin ja yrittää kiiruhtamaan saliin takaisin. HILLERI nauraa nauruaan. HURMERINTA säpsähtäen pysähtyy ja huomaa Hillerin ikkunalla.
O, kyllä nokkasi näen, mutta en sitä koiraa, jonka eteen sen viskaisin! CASSIO. Minun pitää todellakin luopua hänen seurastaan. JAGO. Totta, Jumala! Tuossa hän tulee. CASSIO. Hän se on ihkainen hilleri ja lemuava lisäksi. Miksi noin aina perässäni kiilit? BIANCA. Piru äitineen perässäsi kiiliköön! Mitä tiesi se liina, jonka äsken mulle annoit? Ja minä hupsu, kun otin sen!
PORMESTARINNA. No kyllä Hilleri sitten huolen pitää! Mene sinä nyt vain, mutta elä viivy kauan. PORMESTARI. Minä vain pistäydyn. Kaikki huvimatkaa varten on valmiina, ja me lähdemme heti, kun sinä tulet. Sule ovi jälestäsi. Hyvästi, kultaseni. Ja kenen luvalla te olette tänne saliin kerääntyneet? Pois! Pois! Pois! Menkää pukeutumaan huvimatkalle. Fiina panee niille ne uudet leningit.
Te ette saa sitä tietä kulkea! NEITI SALMELA. Mitä hupsuatte! Vai onko teissä miestä laittamaan tie auki? HILLERI. Sen teen, kun maltatte hiukan aikaa. Hiukan aikaa vain, hyvä neiti, niin pääsette kulkemaan kuin kuningatar.
HILLERI. Sattuu se minullekin, herra toimittaja. HURMERINTA. Mutta oletteko kysynyt neuvoja tohtorilta? HILLERI. Tohtori sanoo, että minulla on vika korvissa. Minun pitäisi pitää ne tukossa. HURMERINTA. Silmät teillä näyttävät omituisilta. HILLERI. Tohtori määräsi silmälasit, vaan ei löydy minulle sopivaa numeroa. HURMERINTA. Teillä on kuusi lasta? HILLERI. Kuusi poikaa, herra toimittaja.
Hillerin ei tarvitsekaan mennä sinne. HILLERI. Se olisi pian tehty, mutta kauppaneuvos kuulostaa nyt juuri olevan tulossa tänne. HURMERINTA. Kauppaneuvos? HILLERI. Niin, kauppaneuvos se on, jonka ääni nyt kuuluu. HURMERINTA. Tuohan on kuin jalopeuran kiljuntaa! HILLERI. Ei tuo ole vielä mitään. HURMERINTA. Tännekö hän tulee? HILLERI nyökäyttää päätään. HURMERINTA. Minunko luo?
Pyydän nöyrimmästi anteeksi. Mutta Hilleri sanoi herra maisterin käskeneen minua. HURMERINTA. Onko tuo viereinen huone vapaa? TARJOILIJANEITI. On, on. Ja se on järjestyksessä ja erittäin kaunis huone ja rauhallinen. HURMERINTA. Minä otan sen. Ja tämän huoneen saatte järjestää ja laittaa minulle toiseksi. TARJOILIJANEITI. Heti paikalla, herra maisteri.
Otan nöyrällä sydämellä vastaan. HILLERI. Te, herra runoilija, äsken puhuitte tuolla salissa, mitäs te puhuittekaan? Minä en oikein saanut kiinni. Teillä ajatus lensi, lensi niin korkealle. Mutta minä ajattelin että antaa sen lentää, kyllä routa porsaan kotiin ajaa. HURMERINTA. Sehän vasta kaunista runoa! HILLERI. Päinvaston, rumaa, sillä se on totta. Minä profeteeraan aina totta.
Mutta kuinka ollakaan, lehdessään varomattomasti julkaisemallaan kirjoituksella kaupungin aktuaalisesta asemasta ja kauppaneuvoksen härästä, johon vaaralliseen kirjoitukseen hän itse ei edes ole syypää, vaan vahtimestari Hilleri, koomillisuutta ja sala-ivaa täysi deekisnero , tällä kirjoituksella hän kerrassaan hävittää kauniit pilvilinnansa: kauppaneuvosta Jehovanaan pelkäävät porvarit kääntyvätkin äkisti Hurmerintaa vastaan ja tuomitsevat häneltä viran pois.