United States or El Salvador ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänen elämänsä oli alkanut mukavissa, väljissä valjaissa ja jatkui leveää tietä kulkusten kilistessä. Ja kun ei kulkusia enää ollutkaan, kuuluivat ne kuitenkin yhä hänen omissa korvissaan ja tie oli hänelle aina yhtä leveä, ajajaeleet yhtä laajat. Hän oli ollut varakkaan isän poika. Isällä oli korkea virka, ja suuri sukutila lähellä Viipuria.
Niin he menivät viimeisen kerran kukin huoneihinsa, Henrik ja Uuno saliin yhä samalla tavalla syrjään työnnettyjen kukkien ja huonekalujen väliin laitettuihin vuoteihin, ja Henrikistä tuntui lystiltä, että he kohta Uunon kanssa taas matkustavat. Seuraavana päivänä jo varhain seisoi hevonen valjaissa pihalla ja Henrikin ja Uunon kapsäkki oli sidottu nuorilla istuimen taakse.
Lammasläävässä he ottivat karitsat syliinsä, ja niitä täytyi sitte Helkan ja ison siskon ihailla. Mutta tallissa oli Bruuno isäntänä. Tänään hän jo monta kertaa oli käynyt kurkistamassa lemmikkiänsä Virkkua, joka vielä seisoi varsakarsinassa, mutta jota talven aikana piti opetettaman valjaissa juoksemaan.
Vanha hevoskonkari vetää nyhjystää kuormaansa, vaikka kuinka huonosti valjaissa olisi, vaikka länget kaulaa kalvavatkin, mutta vallaton, vapauteen tottunut ori siitä raivostuu, ja jos se ei auta, masentuu kokonaan. Kerran syntyi taasen opettajain huoneessa keskustelu Toivolasta.
Hevoseni oli nyt vihdoin viimein valjaissa ja minun tuli ottaa kukkaroni esille maksaakseni isännälle ruo'asta ja juomasta. Käteni olivat vallan kylmät, päätäni pyörrytti ja silmiäni himmenti; kuin vihdoin sain kukkaron esille ja otin siitä rahaa, niin pudotin epähuomiossa siitä muutamia kultarahoja. "Kultaa!" huusi poika, joka oli auttanut minua hevosta valjastamaan.
Ensimmäisenä ajoi Hannu, jonka reen edessä oli kuusi koiraa valjaissa, sitten seurasi viisi muuta rekeä yhtä monta juoksijaa edessä; joka reessä oli merimies ohjillisena, viimeiseksi tuli Robert, joka tahtoi nähdä koko matkueen. Sileä jäävyöhyke oli pitkin rantoja; matka kävi rattoisasti, ja koirat haukkuivat ilosta, kun he pitkästä joutilaisuudesta pääsivät raikkaasen talvi-ilmaan.
Vähän ajan takaa tuli ukko takaisin ja sanoi: Sisoojaa, nyt on hevonen valjaissa. Siinä on 50 ruplaa, sanoi puolestaan Aspela, ja samassa me läksimme. Ukko jäi seisomaan rahat kourassa, avossa suin katsellen jälkeemme. Nyt ajoimme, että rytisi, Karinkannalle päin metsäisten seutujen halki.
Hän tuli niinkuin tavallisesti kuuden peninkulman vauhdilla tunnissa, kiskasi puutarhan portin auki, löi kepillään puita ja pensaita ja tallusteli multaisilla saappaillaan neiti Vikin puhtaaksi pestyjä portaita ylös. »Hyvää iltaa, hyvää iltaa!» hän tervehti ja nosti keppinsä hatun reunaan. Kääntyen Strandiin hän jatkoi: »Jo valjaissa? Minä kuulin, te olitte Afrikassa.
Risto Tohone Herras Tuomar Iosta Tämän kautta ilmoitetaa. Aikaiseen joudutti emäntä aamiaisen pöytään, jotta kirkkoon ennättäisivät ne, jotka sinne aikoivat lähteä. Salmen yli saatettiin veneellä, koska siten lyheni maamatka. Herastuomarikin aikoi tyttärineen lähteä kirkolle: kuulutus oli vietävä ja vielä eräs toinenkin tärkeä asia niin vaati. Ori seisoi jo valjaissa.
Ryyppy ei haittaa näin talviteillä... Ja miten komeasti hän vielä ajaakin! sanoi kartanonvouti, Rolfin ryypätessä pullosta hänen onnekseen. Molemmat hevot valjaissa! Kunhan ei vanha ruutiäijä vaan olisi kosimahankkeissa! Oli hankkeet mitkä hyvänsä, niin jäänee minulta kumminkin eukko tahi tyttö saamatta, vastasi Rolf; semmoiset tuumat jääkööt vaan pois mielestänikin.