United States or Montserrat ? Vote for the TOP Country of the Week !
Enpä kerinnyt monta kertaa pääni ympäri ajatella ennenkuin kurahettiin pappilan kartanolle. Rippikirjotusta varten oli pappilaan kokoutunut paljon väkeä, jotka jokainen katsoivat meitä kuin lehmä uutta konttia. Se onkin tavallista, että kuulutuskirjan teettäjöitä katsotaan edestä ja takaa, kupeelta kummaltakin, ihan kiireestä kantapäihin asti.
Mutta kun seisoi siellä niin paljon rautapukuisia ritareita ja niiden kypärät kiilsivät... LALLI: Niin sinä niinkuin harakka sitä kohti! LALLI: Niin sinä töllöttämään niinkuin lehmä uutta konttia! KERTTU: Ka, kun sen silmät tuikkivat niinkuin kaksi tähteä taivaalla ja oudot sanat solisivat niinkuin hopeavirta hänen huuliltaan. KERTTU: Ja sitten ne valoivat kylmällä vedellä minut.
On kuin kesävoita ... miten sitä uskaltaa tuommoista leipää syödä. Jumala ei ole vielä meitä hyljännyt", puhkesi ukko viimein sanomaan. Hänen leukansa rupesi järähtelemään ja viimein puhkesi hän itkeä nyyhkimään. Lieneekö ukko miehisenä miehenä hävennyt tuota sydämensä heltymistä, summa vaan oli se, että hän nousi ylös ja alkoi kävellä könttiä kamariinsa. Köyhä rikkaana suuressa köyhyydessä.
"Tämmöisiä vieraita ja kaupantekijöitä sitä meillä kulkee! Tämä äijä pahuus oli kähminyt tuvasta leivän poveensa ja alkoi sen kanssa mennä könttiä tiehensä. Mutta minä satuin havaitsemaan hänet, sieppasin leivän pois ja toin sekä leivän että sen varastajan tänne, että itse saatte tehdä hänen kanssaan, mitä tahdotte, hi, hi, hi, hi", selitteli kätyri ihastuksissaan. "Kah pirua ... tekikö niin?
Ne olivat kovin matalat, ahtaat ja kylmät, täytyi aina, jos tahtoi vähänkin liikkua, konttia ryömimällä, suorana eli seisoallaan käveleminen ei niissä kävisi laatuun.
Ne heittivät kaksi konttia lattialle ja riensivät ulos, pois tuvan taitse, ennenkuin tulijat ehtivät pihaan. Rannasta kuului miesten ääniä, naurua, rähinää, riitelyä ja sitten taas naurua. Shemeikka näkyi nousevan pihaan, muut sitten jälempänä. Marja istui tuvan perällä, menemättä vastaan. Hei, Marja, hei! kuului Shemeikka huutavan. Missä on emäntä? Hän kiipesi vähän vaivaloisesti kynnyksen yli.
Niin hyvin kuin hän taisi, jätteli hän hyvästi, kostellen ja kiitellen, talon väen ja alkoi könttiä kotiansa kohden. Mutta Helmi ei päästänyt häntä yksin menemään, vaan lähti muka taluttamaan. Kapteeni hämmästyi kovin huoneesensa tultuansa. Mikä muutos täällä oli tapahtunut.
Hieman naurussa olevasta suuresta suusta näkyi ruskeat, leveät kuin hevosen hampaat, ja työkirveellä tehdyltä näyttävän tummanruskean nokan juurelta näkyä moljotti pari ruskeanharmaata laiskaa silmää. Sitä miehet katselivat kuin lehmä uutta konttia. Mutta valtion herra katkaisi sen vaitiolon sanoen: Nyt, miehet! Kumpi on ensimäinen, syöntikö vai nuotioitten teko?
"Tarvitsen sitä ansojani kokiessani", sanoi emäntä. "Mitähän siihen luulet panevasi, sammalia kai", ivaili Jakke. "Mihinkä minä sitten lintuja panisin, ellei konttia olisi", arveli emäntä. "Kyllä kai ne linnut, mitä sieltä saat, pysyy hankasessasikin, jos siihenkään mitään tulee", sanoi Jakke. Huolimatta Jaken ivallisesta puheesta niin mitään lähti emäntä.
"Et tuota rumaa konttia saa ottaa, minulla on hyvin nätti pieni laukku, jonka itse kudoin sedän luona ollessani Kuopiossa, odota vähän, niin minä noudan sen!" Heti tulikin Anna takaisin laukkuineen, johon oli tukkinut evästä mitä parasta talosta löytyi. "Kas tässä, Ristoni ... Risto, eväslaukkusi". Risto ripusti laukun kannattimesta kaulaansa, ihastellen vuorotellen Annaa ja laukkua.