United States or Iceland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos aikomus, niin, vaikk' ois kuinka musta, Sen anteeks suon, jos sillä lempes voitan. AUMERLE. Siis suokaa minun vääntää lukko kiinni, Ett' yksikään ei sisään pääse, kunnes Kaikk' olen kertonut. BOLINGBROKE. Tee tahtosi. Kavahda, kuningas, ja etees katso! On kavaltaja siellä luonasi. BOLINGBROKE. Katala, sulle näytän! AUMERLE. Koston kättäs Pidätä vain! Ei sulla syytä pelkoon.
Miehiä oli väliin nuo pienet tupaset niin täpö täynnä kuin "silakoita suolassa", josta öiseen aikaan oli se harmittava seikka, että kun tarvitsi vähänkin liikkua, niin heti tallasi jonkun käden, jalan ja väliin vallan keskinaamankin päälle, jolloin soturi kiljahti sanoen: "katso etees"; vaan miten katsoa, kun oli pimeä kuin säkissä.
Hän taas: »Kun toivoni sa tahdoit täyttää, mi sua johti rakastamaan Hyvää, jok' onkin ainoo pyyteen arvollinen, mitk' etees sattui kaivoshaudat, kahleet, kun turhaks sulle matkan määrä tuli ja jätit kaiken pyhän pyrkimyksen? Ja mitkä edut, mitkä viehätykset näkyivät muiden kulmaluilla, koska sun täytyi kulkus heitä kohden kääntää?»
THEKLA. No minä tahdon koettaa, mun Konradiin, ja astua päisin noitamahtis suojassa, minä tahdon koettaa. KONRAD. Uhkea tyttö! Kas kun huomenna oikein isket yhteen tuon meidän valttimme kanssa! THEKLA. Herra varjele minua! KONRAD. Ha, ha, ha! SELMA. Minä kirjotan sanat sun etees, joilla kohtelet sankarias, ja teetpä kylläkin sievän rollin, takaan minä. THEKLA. Nonoh!
Ken itkis ei, kun kuolematon edes ei turvaa hävitystä vastaan saa? Tään miekan ympärille kiertyen mi surukseni ei sua ansainnut, kuin urhon kirstulla, nyt haudalla mun onneni, mun toivoni sä lepää! Nää vapaaehtoisesti etees lasken; ken kantaa asetta sun vihas alla? ken seppeltä sun hylkäämänäs, herra? Käyn vankilaani, vartoin päätöstä. ANTONIO. Tuon pojan minne houre vetää?
Saman muiskun Sult', armas, kerran sain, ja huulen' ovat Sen säilyttäneet neitseen puhtaudella. Jumalat! Tässä pakisen, ja äiti. Maan jaloin, vielä tervehtimätt' ompi! VOLUMNIA. Nouse siunattuna. Kun patjalle pii-kovalle sun etees Nyt minä polvistun ja kunnioitust' Osoitan uutta sekä näihin saakka Tavatont' äidin välillä ja lapsen. CORIOLANUS. Mitä tää? Mun edessäni polvillanne, Mun, hylkypojan?
Haa! taas sa vaimo olet tielläni! No puhu kerran, lausu, mitä tahdot? Mull' on se soihtu, joka elos' yöhön Luo leimun veriruskean, ja etees Tuo kaikki, mitä kaipaat täällä. Kohtaa Mua huomen-illall' yhdeksältä Turun Torilla. Tullaan, joudu, hyvästi! Neljästoista kohtaus. Taas sota niittons' alkaa pohjolassa; Ja sä, Klaus Fleming, multan' olet maassa!
Rooman nähden Täss' omistan nyt Saturninukselle, Kuninkaalle ja valtakunnan päälle, Maanpiirin valtiaalle, miekkani, Triumphi-vaununi ja vankini, Arvoisa lahja Rooman keisarille! Nää ota vastaan kunniani merkit, Jotk' alamaisen veroks etees lasken. SATURNINUS. Suur' kiitos, jalo Titus, elon tuoja! Kuink' annistas ja sinust' ylpeilen, On Rooma muisteleva.
Ken on hän? Tiedän muita lempinees mua ennen, enkä tiedä empinees, jos etees sattui silmä, otsa sees, punainen poski, maire marjahuuli.
Mutta kiitänpä sinua tästä kunnioituksesta: suurkiitos! Niin, siinä oli meidän osamme; suurkiitos! Mutta nyt tulee etees toista sorttia kalua. Katsoppas tuossa lillipoikiasi, Tuomasta ja Eeroa, tuossa noin. LAURI. Häh? TIMO. Katsoppas tuossa lillipoikiasi, Tuomasta ja Eeroa, tuossa noin. LAURI. Häh? TIMO. Pappi praakaa kolme kertaa, mutta hän saa makson.