United States or Democratic Republic of the Congo ? Vote for the TOP Country of the Week !
RISTIRITARI. Ei poika? Eikö? Ei sittenkään, ei sittenkään, jos ois sydämeen tyttärenne avannut tien lemmelle jo kiitollinen tunto? Ei sittenkään, jos viittaustanne vartoin he yhteen sulaa tahtois kumpikin? Vait ootte? NATHAN. Hämmästynyt, ritarini. RISTIRITARI. Mä hämmästytän teitä? Oudot, Nathan, ei teille omat aatoksenne lie? Mun suussain hämmästyttääkö ne teitä? En ymmärrä.
Ei työ lie suuri näitten vainajain he vapauden eestä kuoli vain. Ken tuntee heidät kaikki! Jokaiselle meistä lie sentään kallis ollut joku heistä. Kun vuosi sitte vielä kohdattiin, ei tietty kuinka meistä moni niin, niin moni, kulki kuolon merkit otsallansa vain vartoin päiväänsä ja tuntiansa. He poissa on. Ja ylle hautojen pian elämä luo unhon kattehen. Niin käy. Niin täytyy käydä.
»Kas, kynnen alla kuin syhyy Himalatan leijonalla», niin mietti Hannu, jääden seisomaan ja vartoin hyvään tapaan sotilaan. »Te, kapteeni, mik' onkaan enemmän kuin isänmaa ... tai liitto ystävän ... tai rakkaus?» »Se, herra kenraal', on kai sana kunnian.» »Niin, ystäväni. Siis asiaan. Tää käärö kädessäni on ... nuoren Tasavallan vapaus. Don Borron omiin käsiin teidän on se vietävä.
Mutta jo Skaian portin luo liki tammea päästen väistyjät seisahtaa koki jäljimmäisiä vartoin, kirmasivat hätäpäin kedon poikki he niinkuni lehmät, yön pimeässä kun peljättää jalopeura ne karkuun; juoksevat kaikki, mut yhteenp' on tuho iskevä tuima; niskat rouhaisee peto ensin hirvein hampain, sitten saaliistaan veren särpii, syö sydämykset: noinp' Agamemnon valtias myös nyt vainosi heitä, surmaten ain' uron viimeisen, ja he karkkosi kauhuin.
Virkkoi noin, sydänt' urhon tuo vavahutti ja mieltä; riensivät kautt' aseparvien, äärt' eturintaman laajan. Mutta kun ehtivät luo, Menelaos vaaleva vartoin miss' oli haavoineen, urot parhaat myös kera koolla, keskeen piirin tuon kävi joutuin mies jumalainen, uumienmyötäisestä jo vyöstä hän tempasi nuolen; pois vetäessäpä vääntyivät väät pistävät poikki.
Ken itkis ei, kun kuolematon edes ei turvaa hävitystä vastaan saa? Tään miekan ympärille kiertyen mi surukseni ei sua ansainnut, kuin urhon kirstulla, nyt haudalla mun onneni, mun toivoni sä lepää! Nää vapaaehtoisesti etees lasken; ken kantaa asetta sun vihas alla? ken seppeltä sun hylkäämänäs, herra? Käyn vankilaani, vartoin päätöstä. ANTONIO. Tuon pojan minne houre vetää?
Hän vaikenee, pää vaipuu, tuliseen jo kyynelvirtaan hältä ääni raukee. Jo kyllin puhui veli veljelleen, avoinna syli, astuu askeleen hän vartoin että veljen syli aukee. Rajusti, tuskan, vimman velloen, Juhanan, vanha rinta silloin nousi; vaan seinält' olan takaa vaieten hän tempaa pistoolin ja tähtää sen päin veljen rintaa, virehessä jousi.