United States or Australia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Klaus herran houre suuresta Europan wallasta, jonka piti, huolimatta kansallisista rajoista, luoda wahwa sulku idän ja länsimaiden siwistysten wäliin, Jäämerestä Mustanmeren rantaan, oli mennyt hänen itsensä kanssa hautaan. Jos kuningas Sigismund sen tunsi, hän oli liian heikko panemaan sitä toimeen, niin pian kuin pää, johon wiwahti sellainen aate, oli kaatunut.
Jos hyvä, miks siis valtaa mieltän' aatos, Min hirmukuva nostaa hiukset pystyyn Ja, vastoin luonnon tapaa, kylkiluihin Sydäntän' jäykkää lyöttää? Tosi kauhu On mielen hirmuluomain suhteen tyhjää. Ja pelkkä murhan kuvitus jo jäytää Olentoani niin, ett' elon kaiken Tukeuttaa houre tuo, ja mitään muuta Ei ole, pait se, mikä viel' ei ole. BANQUO. Kas kuink' on kumppanimme haltioissaan!
Ken itkis ei, kun kuolematon edes ei turvaa hävitystä vastaan saa? Tään miekan ympärille kiertyen mi surukseni ei sua ansainnut, kuin urhon kirstulla, nyt haudalla mun onneni, mun toivoni sä lepää! Nää vapaaehtoisesti etees lasken; ken kantaa asetta sun vihas alla? ken seppeltä sun hylkäämänäs, herra? Käyn vankilaani, vartoin päätöstä. ANTONIO. Tuon pojan minne houre vetää?
Tai hymyilkää, ja houre kallis hälle tuo jättäkää, jot' ei mun uskoni, ei teidän eikä muslemien kiellä. NATHAN. On mullekin se kallis! Hyvä Daja, käy, katso, voinko puhutella häntä. Ja sitten korskan suojaenkelin mä etsin sen. Jos vielä suvaitsee tääll' luonamme hän viipyä, jos vielä ritariks ilmenee niin töykeäksi, mä hänet löydän varmaan ja tuon tänne. DAJA. On aie rohkea.
ANTONIUS. Hyvästi, rouva! CLEOPATRA. Sananen vielä, kohtelias herra! Erota meidän täytyy, ei, ei sitä Olemme lempineet, ei, sitäkään ei Sen kyllä tiedät; mitä aioinkaan ma? Oh, muistini on oikea Antonius, Unohdan kaikki! ANTONIUS. Jos ei houre oisi Sun valtas orja, luulisin ett' olet Sa houre itse. CLEOPATRA. Tuskalloist' on kantaa Houretta moista sydäntään niin liki Kuin minun tätä.
Ei olko kaipuumme kuin haave naisen tai sairaan näky, houre humalaisen. Se olkoon merkki hengen voimakkaan ja kruunu luomakunnan kuninkaan. Se olkoon niinkuin kymin laaja uoma, tuo monen puron yhteisvoimin luoma. Näin hurjat voimat intohimojen ne saakoot uoman, määrän yhteisen. Sa laakeihin rantoihin kuohuvan näät meren korkeat, hurjat vaahtopäät.
Kummallinen houre valtasi hänen aivonsa. Hän ei enää voinut hillitä aistejansa eikä ajatustansa. Polttavan janon häntä hivuttaessa oli hetkiä, jolloin hän ei nähnyt eikä kuullut mitään. Monasti oli hän myös etäällä näkevinään tuuheita puutarhoja, järviä kukkaisilla rannoilla ympäröittyjä; tuuli humisi leppeästi puissa ja lähde lorisi nurmikossa.