United States or Benin ? Vote for the TOP Country of the Week !
Heittävät aseensa sikin sokin kentälle, juoksevat uoman vartta oikealle. Kantajat ja eräitä vanhempia miehiä jääpi. MUUAN J
Hirvittävällä voimalla on vesi syössyt alas, repinyt maata ja repinyt metsää ja yhä leveten syössyt alas laaksoon, ajaen lumiauran tavoin kaikki tieltään, uurtaen vihdoin paria syltä syvän ja paria kolmeakymmentä syltä leveän uoman parhaaseen niittyyn, samalla työntäen kiviä ja soraa yhtä laajalle alueelle.
Virkki, mut rannan penkerehelt' asekuulu Akhilleus karkasi virtaan taas; sepä vastaan pauhaten vyöryi, kaikki jo velloi veet vihan kuohuun, vierähytellen ruumisroukkoja, joill' oli täyttänyt uoman Akhilleus. Maihin viskeli niitä se mylvien niinkuni sonni, henkiin jääneet taas vei helmaan vienojen vetten, heidät piilottain syvin, suurin, peittävin pyörtein.
Kaiken tämän taustana on koski, josta ei näe muuta kuin sen syvimmän uoman ja kahden puolen sitä kuivat kivet, ruskean harmaan louhikon ja siellä ylempänä Välisuvannossa ränstyneet arkut ja jonkin maalle nurin niskoin heitetyn ryssäin aikuisen sahapukin, jalat ylös harrottaen kuin kuolleen kangistuneen hevosen.
Juuri näitä ajatellessani tuli tuo peljätty salmi eteen. Mitäpä siinä muuta neuwoa oli, kuin täytyi ruweta wuonaamaan sen yli. Heti rannalta lähdettyä nousi wesi rekeen ja minun täytyi nousta seisomaan. Niin paljon kuin pimeänpäästä mahdollista oli, koetin hewosta ohjata kohtisuoraan uoman poikki. Kuta etemmäksi mentiin, sitä sywemmästi oli wettä.
VIESTINTUOJA Vetohihnoista vetivät konna itse taljoilla veneessä pitkä vaateruoska kädessä. Sillä viskoi alastomia nyki nauroi JOUKKO Hurjana: Rietta! Hirtehinen! Surma! JOKU Uoman pohjaa tarkastellen: Tästä ovat kulkeneet, anturan jälki näkyy! VIESTINTUOJA Tuolla rannassa muut pääsivät Ilvin raastoivat taljoille JOUKKO Yhtaikaa: Hornansusi! Maksa maalle! Vielä näkyy veneet!
Ei olko kaipuumme kuin haave naisen tai sairaan näky, houre humalaisen. Se olkoon merkki hengen voimakkaan ja kruunu luomakunnan kuninkaan. Se olkoon niinkuin kymin laaja uoma, tuo monen puron yhteisvoimin luoma. Näin hurjat voimat intohimojen ne saakoot uoman, määrän yhteisen. Sa laakeihin rantoihin kuohuvan näät meren korkeat, hurjat vaahtopäät.
CORIOLANUS. »Täytyy!» Te hyvät, mutta typerät patriisit, Te arvoisat, mut veltot senaattorit, Valita saako hydra käskyläisen, Jok' uhkaa, »täytyy»-sanallaan, ja vaikk' on Tuon epäluoman räikkä vaan ja torvi, Sanoa kehtaa, että ojaks muuttaa Hän virtanne ja itse valtaa uoman? Jos häll' on valta, nöyrtykää, te pöllöt, Jos ei, niin pois tuo vaarallinen suopeus! Jos mieltä teissä on, niin rahvaan narrej'
Virkki; ja peljättäin kävi mieliin käskijän nuhde; hetkisen vinhempään hevot juoksi, ja tiesolan kohta, soukan notkelman, näki Antilokhos sotimieli. Maahan ol' uurroksen siin' uurtanut talvinen tulva, tiest' osan temmannut, syvän uoman kaivanut kenttään.
Toinen kivi lähenee, vartalo mataloituu ja vetäytyy hitaasti takanojoon. Ankara törmäys, eteenpäin syöksähdys, räsähdys, keksinvarsi kahtena sininen paita kuohuihin katoo. »Siinä se oli! Pääseeköhän se nytkin rantaan?» Väki kohisten liikkeelle. Sininen paita kuohuista vilkkaa. »Eikä pääse, on aivan uoman keskellä!» »Miehet hoi, varallanne!» »Jos se paiskaa sen Mällinkalliota vasten?»