United States or Greece ? Vote for the TOP Country of the Week !
Virkki; ja peljättäin kävi mieliin käskijän nuhde; hetkisen vinhempään hevot juoksi, ja tiesolan kohta, soukan notkelman, näki Antilokhos sotimieli. Maahan ol' uurroksen siin' uurtanut talvinen tulva, tiest' osan temmannut, syvän uoman kaivanut kenttään.
Noin hän kerskaten huusi ja vimmaan saatti akhaijit, muist' yli murheutui toki Antilokhos sotimieli. Mutta hän murheelt' ei unohuttanut ystävätänsä, vaan tykö riensi ja kilvellään hänet varjosi kohta; kaksipa harteilleen tovereista nyt kaadetun otti, Mekisteus, Ekhios-uron poika ja aimo Alastor, laivain laitavien vei luo hänet, ähkyvän vielä. 423
Tuosta jo kammostui sotalaumojen pää Agamemnon, haavast' uhkuvan noin kun tumman huomasi hurmeen; itsekin kammostui Menelaos, mies sotimieli. Vaan vyöst' ulkona kun näki kärjen väät, siderihmat, jälleen ennalleen uron elpyi rohkeus rintaan.
Loitoll' istuvat, katselemaan vain tyytyvät kaukaa kumpikin. Toisen on ain' Afrodite taas hymyarmas vierell' auttaen, pois tuhosurmat torjuen hältä; varjeli nytkin, vaikka jo itse hän kuoloa vartoi. Vaan toki voiton sai Menelaos, mies sotimieli; siispä on meidän miettiminen, mitä tässä nyt tehdä, taas sota turmiokasko ja tuima jo taistelo nostaa, vai viha viihtää pois, sopu kumpaisillekin tuottaa.
Kohtapa huomasi tuon Menelaos, mies sotimieli, kuink' eturinnass' asteli noin hän askelin aimoin; niinkuin leijona riemastuu, kun on tiell' iso riista kaattuna, kalliokauris tai hatasarvinen hirvi; sen peto nälkiynyt himoll' ahmii, vaikk' ajoparvi vainoten kimppuun käy, rajut koirat, pyytäjät reippaat: riemastui Menelaos Aleksandron jumalsorjan silmin nähdessään, tilin alle jo koituvan konnan, vaunuiltaan asevarjehineen heti karkasi maahan.
Tydeun poika hän kaikeltaan minust' on sotimieli, tuo sama kilpi on, tuo kypär' on neliharja, ne tunnen, myös hevot tunnen nuo, mut siltikin lie jumal' ehkä. Vaan jos on, kuin varon, ihminen tuo, raju Tydeun poika, noin jumalturvatt' ei hän raivoa; vaan liki seisoo kai joku kuolematon, utu kaihtava ympäri olkain, nopsan nuolenikin pois torjui, kääns ohi käymään.
Nähkää, noin Promakhos nyt nukkuu, kun hänet teiltä tempasi peitseni tää, jott' ei ois veljeni kuolo kauan kostamaton. Sukuhunsapa näin moni soisi kohluja kostamahan oman veljen jälkehen jäävän!" Noin hän kerskaten huusi ja vimmaan saatti akhaijit; muist' yli tuimistui toki Peneleos sotimieli.