United States or Sint Maarten ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän laivan ohjasi suoraan päin; Pelon huuto jo soi: »hän hukkuu näin!» Hän laivan kääns', että vaahtosi vaan, Ja hymyili heille: »Nyt luvanko saan?» Kalatyttö, 1869, parannettu 1905 IS
Tuo kaikki näkevä, jot' ilkailin, Kääns' omaan päähän valherukouksen Ja todest' antoi, mitä suotta pyysin; Näin jumalattomain hän miekkaa ohjaa, Sen kääntäin kärjen haltijainsa rintaan; Näin Margareetan kirot päälleni Raskaina lankee: "Muista", niin hän sanoi, "Sydäntäs murehella kun hän raataa, Ett' oli Margareeta ennustaja." Häpeäpaaluun minut viekäätten; Syy luopi syyn ja vääryys vääryyden.
Tydeun poika hän kaikeltaan minust' on sotimieli, tuo sama kilpi on, tuo kypär' on neliharja, ne tunnen, myös hevot tunnen nuo, mut siltikin lie jumal' ehkä. Vaan jos on, kuin varon, ihminen tuo, raju Tydeun poika, noin jumalturvatt' ei hän raivoa; vaan liki seisoo kai joku kuolematon, utu kaihtava ympäri olkain, nopsan nuolenikin pois torjui, kääns ohi käymään.
Tienhaarass' seisten Suomi arpaa heitti, Kääns' itä silmät, länsi sydämen. Vaan vastaisuuden epätieto peitti, Kuin ruudinsauhu sotatanteren. Vaikk' oli ammoin käyty sota Suomen, Ei vielä valjenneena uusi huomen. Ken Suomenkansan voittaa omaksensa? Tai hukkumaanko meidät tuomittiin? Niin tutkailtiin. Vaan silloin paistehensa Loi järjen soihtu Suomen toivelmiin.