United States or India ? Vote for the TOP Country of the Week !
KAIKKIVALTA: Minä? Arvattavasti minä olisin kastanut hänet. TUOMAS: Minä syöksin peitseni hänen lävitseen. KAIKKIVALTA: Kuinka? TUOMAS: Minä ajattelin: tuo mies on syntynyt tekemään rikostöitä. Hän kaatui pauhinalla niinkuin suuri honka ikään ja vasta hänen kaatuessaan minä huomasin, ketä hänen kasvonjuonteensa niin ilmi elävästi muistuttivat. KAIKKIVALTA: Ketä siis?
Vastasit, Patroklos, hepourho, sa vaipuvin voimin: "Riemua, Hektor, nyt, hyvin kersku, kun Zeus Kronossynty voittaa soi ja Apollo jo sun, minut helppopa heidän maahan ol' iskeä, itse kun mult' asun riistivät ensin. Vaikk' ois kymmenkuntaa kaks sun laistasi tullut, peitseni voimapa koht' ois heidät kaatanut kaikki.
Vain oikean ja jalon asian vuoksi minä voisin ojentaa peitseni taistelussa Orleans'ia vastaan.» Tämä raaka leikinlasku Johanna prinsessan vaivaisesta vartalosta ei ollenkaan loukannut Ludvigin mieltä.
Huus sanan Aineias, sydämessään kiukkua kiehuin: "Meriones, pian ois sinun oivan tanssimataitos saanut peitseni taukoamaan, jos sattunut oisi!" Hällepä Meriones näin vastasi, mies sotikuulu: "Työläs on, Aineias, sinun, kuink' uros ankara lietkin, kaikkien sammuttaa elo, jotka sun kanssasi käyvät kamppailuun; vain ihminen liet sinä itsekin, arvaan.
Kernaammin laskisin peitseni yksinään kymmentä parainta keihästä vastaan kristikunnassa, kuin keskustelisin itsepintaisen tytön kanssa, joka ei ymmärrä omaa etuansa. No, serkkuseni, minkä vastauksen annan sulttanille? Sen pitää olla ratkaiseva". "Sano hänelle", sanoi Edith, "että köyhin Plantagenet kernaammin avioksensa ottaa kurjuuden kuin pakanan". "Enkö sano *orjuuden*, Edith?" sanoi kuningas.
Houkkio! Niitten turvana päin hevot Hektorin raisut karkaa kamppailuun, minä itsepä, peitseni iskult' uljain Ilionin sotisulhoja, heilt' yhä torjun päivää orjuuden, vaan korpit syö sinut täällä. 836 Mies polo!
»Te puhutte ikäänkuin se olisi ihan mahdoton asia», sanoi Durward, »mutta silloin kun katkaisin peitseni Orleans'in herttuan rintaa vasten, kuohui siinä rinnassa jalompi veri kuin Crévecoeur'ien ja kun mittailin miekkoja Dunois'n kreivin kanssa, niin seisoi taitavampi soturi minun vastassa.»
Eivätkö nuo roistot tiedä huutia! Damian, anna tänne peitseni peitset ojennuksiin! Crévecoeur apuun!» Tämän sotahuutonsa päästettyään hän ratsujoukkonsa kanssa läksi täyttä nelistä ajamaan Mustia ratsumiehiä vastaan.
Nyt jalanrintaa raapaisseen sinä nuolesi kerskut yhtä, jos ampunut nainen ois tai voimaton lapsi! Tylsä on nuoli, min ampuu mies epäkelpo ja kehno. Toisin saa käsi tää mun kärkevän peitseni käymään, hiukankin se jos hiipaisee, heti mennyt on henki; poskia raastaa saa polo puoliso leskenä silloin, 393 poiss' isä lapsilt' on, verikentäll' itse jo maatuu, ilman linnut vaalijanaan eik' itkijävaimot."
RICHARD. Ratchff! RATCLIFF. Armollinen herra? RICHARD. Lähetä aseairut Stanleyn luokse, Ett' ennen aamun koittoa hän tänne Väkensä laittaa, muuten poikans' Yrjö Ijäisen yön pimeeseen loukkoon sortuu. Yökynttiläni! Sarkkaan viiniä! Kimoni Surrey aamuks satuloitkaa! Lujatko peitseni, eik' ylen raskaat? Ratcliff! RATCLIFF. Täss', armollinen herra. RICHARD. Tuon valjun lord Northumberlandin näitkö?