United States or Brunei ? Vote for the TOP Country of the Week !
Silloin riemastui Saku: Minäpä tiedän...! Mennään meidän kauramaahan...! Siellä on hyvin paljon putkia! Mennään! oli yhteinen riemu ja he lähtivät lukkarin kauramaalle, jossa kasvoi putkia kauran seassa. Kenenkään huomaamatta he pääsivät pujahtamaan talosta ja vaelsivat iloisena joukkona kauramaalle.
Poika on hyvä, ja ansaitsee siis tulla autetuksi." Liborius riemastui tästä turkista, aivan niinkuin hän itse olisi sen saanut. Lempeästi likisti hän katteinin kättä, sanoen: "Jumala teitä palkitkoon, Bertram! Tässä on meillä taas hyvä esimerkki, että vielä löytyy sinisen taivaan alla hyviä ihmisiä.
Maa, kaupunki nyt riemastui Ja häijyt henget kukistui, Ja korvat kaikkein auentui Maantytön laulantaan. Keväällä kun kihlasin Syksyllä sain rukkaset, Näinkös luonnon kuollessa Kuolee lemmen kukkaset? Syksyllä taas kihlasin Keväällä sain rukkaset, Näinkös vasten luontoa Kuolee lemmen kukkaset? Tuost' en valheesta nyt huolis, Ettei muka lempi kuolis.
Minä läksin pois, vakaasti ajatellen tulevaisuutta. Kotimatkalla juohtui mieleeni kahvipannu, joka aina Lienan lähdöstä saakka oli ollut kylmänä, vanhat sumpit pohjalla. Henkeni riemastui, että juuri se juohtui mieleeni, sillä tunsin olevani hyvällä alulla kehittymään tosi vaimon kaltaiseksi.
Ja he nauroivat molemmat vastatusten, ihan katketakseen. »Kumpiko voittaa», uhitteli mies ja niin he koettivat. He nauroivat käppyrässä ja kyykyllään ja jos miten. Viimein Sakari äkkiä kehasi: »Minäpä nain tämän hullujenhuoneen johtajattaren.» »Nai!» riemastui mies ja lupasi: »Minä annan sinulle sitten seitsemännen pääni...» Sakari oli onnellinen.
"Tiedätkö minne vihollinen on Niiloukon vienyt?" "En", vastasi Kyösti, ja vapisi vasten tahtoansa kun hän luuli saavansa kuulla vastaukseksi: "Siperiaan;" mutta hän oikein riemastui, kun Antti sanoi: "Erääsen pappilan ulkohuoneesen, jonka Venäläiset ovat laittaneet sairaita varten, on Niilo viety".
Minä en ensin ollut kuulevinanikaan hänen esitystään, mutta kun hän lopulta rupesi oikein kiihkeästi asiatansa kehittämään, antausin lopulta hänen pauloihinsa ja ilmaisin hänelle mielipiteeni sekä keinot, mihin jo olin ryhtynyt. Siitäkös hän riemastui, niin ettei tahtonut muka voida iloaan pidättää.
Siellä prinsessa itki ja valitti, ja kun orjattaret koettivat lohduttaa häntä, kehottaen häntä heittämään surunsa, sillä prinssi oli muka varmaan aikoja sitten unohtanut hänet, niin hän sanoi: "Voi kuinka typeriä te olette! Prinssiäni en voi koskaan unohtaa!" Prinssi kuuli hänen puheensa ovelta ja hänen sydämensä riemastui.
Hän pyysi innosta hypähtäen: Mennään katsomaan! Toinen oli valmis. Suunniteltiin lähtöä. Otto riemastui: Ja sitte otetaan siitä siirappiakin... Otetaanhan? Otetaan... Mutta kun tuo härkä ei jo mene!
He rohkaistuivat uudelleen ja Otto jo uhkasi: Kun tuosta oikein suuren kiven vierittäisi ja se paukahtaisi härälle otsaan tuolla alhaalla, niin pään siltä pitäisi haleta, vaikka olisi miten luja! No vieritetäänpäs! riemastui siitä toinen ja ryhtyivät toimeen. Vaivoin saivat he kiven irti. Se ei ollut aivan pyöreä, eikä siis alussa ottanut nopeasti pyöriäksensä, vaan täytyi poikien sitä autella.