United States or Germany ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niinkuin tuulispää, kun kesäillan luonto pyhäisesti vaikenevi, entää, näkymätön, nuolinopsa, korpilampeen lyö, ei lehti liiku, havu häily, tyyn' on mänty, tyyni kukka jyrkän rannan, tyynt' on kaikki, syvyys yksin kuohuu; niin, kun iski laulu nuoren mieleen, vait hän istui, liikkumatta, umpimielin, vaikka joka sana sydänverta velloi.
Mutta näistä jutuista ja muista pistosanoista ei kuningatar välittänyt ensinkään: joko hän niitä ei ymmärtänyt taikka ei tahtonut ymmärtää. Yhden ainoan kerran menetti hän mielenmalttinsa oltaessa eräänä aamuna ratsastusretkellä St. Mandén puistossa. Oli hieman kirpeä maaliskuun pakkanen ja tuuli velloi aikalailla lammen pintaa ajaen veden vielä kolkoille ja alastomille rannoille.
Se laski harmaat pilvensä yhä alemmaksi, liehtoi tuulta ja sen mukana syyti vuoroin vettä, vuoroin lunta. Puut pieksi lehdettömiksi, likaiseksi velloi maan, kaikkialla kylvi synkkyyttä ja kolkkoutta. Talven haltia, kuuraparta pakkanen istui Pohjolan kodan perässä mielihyvissään, kun syksy hänelle alaa valmisti.
Mitä tahtoisit kultani kutripää, sen tiedän, mut antaa en voi! Sinä tahtoisit lempeä läikkyvää, joka kulkee ja karkeloi. Sinä tahtoisit taivasta muuttelevaa, milloin päivää, pilviä milloin; sun onnesi taas olis taltuttaa, mitä myrskyt ne velloi silloin. Ja mielestäs vesillä vieriä ois siinä venheessä suloisempi, joka vaappua, vaaroilla uhata vois ei niin ole laulajan lempi.
Virkki, mut rannan penkerehelt' asekuulu Akhilleus karkasi virtaan taas; sepä vastaan pauhaten vyöryi, kaikki jo velloi veet vihan kuohuun, vierähytellen ruumisroukkoja, joill' oli täyttänyt uoman Akhilleus. Maihin viskeli niitä se mylvien niinkuni sonni, henkiin jääneet taas vei helmaan vienojen vetten, heidät piilottain syvin, suurin, peittävin pyörtein.