United States or Iran ? Vote for the TOP Country of the Week !
Saari oli täynnä hajuruohoja, ja niiden kirpeä lemu tuntui kuin tiivistäneen ilman; ja verkalleen alkoi tie nousta vuorien pitkien poimujen lomissa.
Kukaan meistä ei puhunut, ja ainoastaan Raolo poltti, katsellen kiemurtelevia savupyörylöitä. Lähtekäämme, sanoi François Carville. Niin, sanoin minä: meidän täytyy lähteä. On jo myöhä. Me nousimme ja menimme puutarhaan. Rajuilma oli kokonaan ohitse. Kukista ja häkeistä ja puista nousi kummallinen tuoksu kirpeä tai karvas kaikkialta ympäriltämme. Suuret sähkövalot olivat sammutetut.
Ajoittain hän jo tunsi haudantakaisen elämän esimakua. Surusta, joka kaiken aikaa oli pitänyt heidän molempien sieluja kahleissaan, katosi katoamistaan entinen kirpeä katkeruus, ja vähitellen se muuttui pyhitetyksi, tyyneksi nöyrtymiseksi Jumalan tahdon alle. Vaivoin Vinitius ennen oli purjehtinut vastatuuleen, hän oli taistellut ja väsynyt.
Tulipatsaat näkyivät Söörnääsistä ... siellä työläiset hautautuivat raunioihin. Ja koko maassa höyrysi veri ... nälkäisten ... tai uuteen päivään uskoneitten veri... Kirpeä kostonhimokin kipenöitsee yhä Sakriksen sydämessä. Vallankumouksen johtajat pakenivat Venäjälle. He ... tekivät oikein!
Se sinappi ja krassi, mikä näin kasvatettiin, oli vallan vaalea ja väritön, koska päivän valo oli siitä puuttunut; mutta sen kirpeä maku ei ollut vähempi kuin tavallisestikaan. Minkä hyödyn nämä tuoreet kasvikset tekivät, taidamme paraiten arvata, kun muistutetaan, että samaseen aikaan muut keripukin lääkkeet alkoivat pilaantua.
Jos ne me valtaisimme, se maineen tois jalon meille." Noinpa he toisilleen nyt haasteli, vaan nopeasti kiiti jo päin pari tuo, rajun valjakon vauhtia kiihtäin; ensimmäisenä huusi Lykaonin loistava poika: "Sankari rohkearinta, sa korkean Tydeun poika! Ei sua surmannut ota kirpeä kiitävän nuolen, nytpä mä peistäni koitan, kuink' on käyvä se kohti."
Niinkuin hyppelemään elotanterehell' avaralla saa pavut tummat tai ketovirvilät kourava viskin, tuuli kun viuhuin käy sekä viskimen heittäjä heiluu: niin Menelaon kuulun myös sopavaskea vastaan kauas kimmoten kilpistyi nyt kirpeä nuoli. Vaan sotaärjyisen Menelaon peitsipä sattui 593 sen käden selkään, joss' oli ampujan jous silokaari; puhkaisten käden hält' ota vaskinen upposi jouseen.
Kun he olivat tulleet meren puoleiselle portaikolle, puhalsi heitä vastaan kirpeä tuuli, semmoinen kylmä kesätuuli, joka jo tietää syksyn olevan tulossa. Taivaalla kiiti pilviä vuoroin peittäen, vuoroin päästäen näkyviin tähdet. Paroni painalsi rintaansa vastaan tyttärensä käsivartta puristaen samalla hellästi hänen kättään. He kävelivät muutamia minuutteja.
OPHELIA. Ma teille, isä, olen kuuliainen. Neljäs kohtaus. Terassi. HAMLET. Tuimalta tuntuu sää; on oikein kylmä. HORATIO. On kirpeä ja julma pakkanen. HAMLET. Mit' ompi kello? HORATIO. Lähes kaksitoista. MARCELLO. Ei, lyönyt on se. HORATIO. Onko? Sit' en kuullut. Nyt lähestyypi siis se hetki, jolloin On tapa kummituksen ilmestyä. Mut mitä tämä tietää?
Se tuntui suorastaan istahtaneen kielelleni. Kukaan ei ollut koskaan tehnyt mitään niin pahaa minulle. Nälkä oli unohtunut kokonaan. Mutta minun oli pakko ruveta jälleen täyttä kurkkua huutamaan. Kirpeä savu, joka aina pistävämpänä alkoi tunkeutua sieraimiini, ei suinkaan ollut omiaan tätä uutta tuskaani lievittämään. Päinvastoin se herätti minussa aina syvempää ja tärisyttävämpää kauhuntunnetta.