United States or American Samoa ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuumivat, seulovat selviöitä, jäljelle jää vain hyvyys, ylle yöllinen taivaankansi, alle tähtinen syvyys. Häipyvät taakse jo talojen lamput iltahan äärettömään; purskahtaa mies purressansa itkuhun äänettömään. Kesällä 1915. UUDEN VUODEN MIETTEIT
Ei, ei, en vielä!... Syvyys on niin pimeä! Oi, mikä helvetti!... Kohta tulee musta lintu! Pakenin sitä mutta se ajoi minua takaa ja repi minulta siivet, niin etten enää pääse pakenemaan... Auttakaa minut ylös; minun täytyy pukeutua. Tuokaa tänne komea pukuni! Rientäkää!
Mutta ehkä hän ottaisi sinut Aulukselta antaakseen sinut minulle ja minä vuorostani palauttaisin sinut takaisin Pomponian luo." Lygia virkkoi surullisesti: "Tahtoisitko uudestaan nähdä minut Palatinuksella?" Vinitius kiristeli hampaitaan ja vastasi: "En. Olet oikeassa. Olen puhunut kuin hullu. Ei!" Ja äkkiä avautui hänen eteensä pohjaton syvyys.
Yl' äyrään siellä törmä liekin lyöpi, mut äyrähältä ylöspäin käy tuuli, mi taapäin ajaa sen ja luotaan torjuu. Siis yksitellen avonaista reunaa ol' astuttava; tuolla puolen mua pelotti tuli, tällä puolen syvyys. Oppaani lausui: »Silmät ohjaksissa paikalla täll' on tarkkaan pidettävä, voi pienin askel täällä syöstä harhaan.»
Näät vaikka rannalta se pohjan näkee, se nää ei syöveriin; on sielläi pohja, vaikk' katsehelta verhoaa sen syvyys. Valoa vain on se, mi ijäisestä seesteestä virtaa, muu on kaikki mustaa ja varjoa tai myrkkyä vain lihan. Nyt kyllin auk' on sulle kätkö, joka elävän oikeuden peitti sulta, tuon, josta kysynyt jo oot niin usein.
Hän oli taas vajonnut hiljaiseen miettimiseensä, mutta yhtäkkiä sanoi hän: Tulkaa, tulkaa! Syvyys vetää minua puoleensa! Miten sinun on laita, Fabiani? kysyin minä häneltä ja otin häntä käsistä kiinni. Minulla on täällä, sanoi hän ja laski kätensä sydämensä kohdalle, paha, joka on minun kuolettava! Pahako, toistin minä, pahako, eikä parannuksen toivoa? Ei toivoa!
Se mies oli siveellisesti suuri, koska hän ajallaan oli sitä, mitä muina aikakausina useat olisivat voineet olla oikea ihminen. Hänen suurin ansionsa oli se, että hän oli oikea. Samoinkuin hänen pääominaisuutensa, kaikkien muiden perusta, oli nerokkuus, ajatuksen syvyys ja voima, samoin oli hänen päähyveenään oikeudentunto, rohkeus pysyä oikeassa.
Elämän ihanuus, nuoruuden runollisuus, jonka tämä retki hiljaisena, lämpimänä kesäyönä oli loihtinut esiin kaikessa sen voimassa, kosketti heidän mieltään ja täytti sen yhtaikaa suloisella ja tuskallisella kaipauksella tuohon sanomattomaan, joka oli heitä, niin likellä, että heidän vaan tarvitsi mielestään ojentaa kätensä siihen tarttuakseen ja joka kuitenkin oli yhtä salaperäisen etäällä kuin metsien syvyys tahi taivaan ylevyys...
Mä lemmin sua, koska on Sun sielus syvä, ikinuori, Ja koska kirkkait' aarteita Se täynnä on kuin kultavuori. Mä lemmin sua, koska soi Sun sielussasi soinnut jalot, Ja silmäis sinitaivosta Kun loistavi niin lempeet valot. Mä lemmin sua, impeni, Kosk' olet itse armaus, hyvyys. Mä lemmin, koska hurmajaa Mua silmäis sini, sielus syvyys. SEK
Se oli Markus. Hän seisoi levollisena ja katseli alas. Mutta syvyys oli liian suuri. Alas kiipeeminen oli mahdoton; alas hyppääminen kuolema. Nyt hän kääntyi ja katseli liekkejä. Labeo vaikeroitsi tuskissaan. Kerta toisensa perästä hän tarttui pitkään pylvääsen ja kapusi ylös, mutta ei jaksanut mitään. Markus seisoi ja silmäili liekkejä ympärillänsä.