United States or Grenada ? Vote for the TOP Country of the Week !
Soi kuolemattomien kuoro, niissä yö, päivä yhtä pitkän määrän sai, elämä kaartui värein välkkehissä: Halosen päivä! Taiteen sunnuntai! Dityrambi. Varrella Sääksmäen vienojen vesien, kohteessa menneiden, kauniiden kesien, vuorella pyhällä miettivi mies, silmässä säkene, rinnassa lies.
Sisään tultuani ja istahdettuani on pienonen kiivennyt polvelleni ja siinä haastellut, naurellut tuolla raittiilla, viattomalla ja sydämmelle käyvällä tavalla, jolla ainoastaan lapsi voi haastella ja naurella. Ja silloin on Emmi aina vienyt minut ajatusten maailmaan, ei noiden yksivakaisten, jännittäväisten, vaan vienojen, unohduksissa olleiden, kaukaisten ajatusten.
Sitten Louhi itse sotajoukkoineen ajaa Kalevalan sankareita takaa; merellä nousee tuima taistelu, jossa Louhi voitetaan; mutta Sampo menee kappaleiksi ja sen muruja vierii "alle vienojen vesien Ahtolaisten aartehiksi". Toisia muruja tuuli toi Suomen rannoille, joista on "alku onnen ainiaisen Suomen suurille tiloille". Mutta Louhi ei saanut muuta kuin Sammon kirjakannen; "siit' on polo Pohjolassa, elo leivätöin Lapissa".
Oli niin hiljaista, että melkein olin kuulevinani, kuinka laihot pellolla vienojen tuulenleyhkien vallassa keinuivat, ja selvästi kuulinkin, kuinka Daisy kahmi ruohoa pienessä haassa puutarhan vieressä. Ja näitten katkonaisten äänten välissä kuulin pienen puron lakkaamatonta lirinää kivi-ojassa, joka johdattaa ruuheen, mistä elukat juotetaan.
Niin meni muruja noita, sammon suuria paloja alle vienojen vesien, päälle mustien murien; ne jäivät ve'en varaksi, ahtolaisten aartehiksi. Siitäp' ei sinä ikänä, kuuna kullan valkeana vesi puuttune varoja, ve'en Ahto aartehia. Jäipä toisia muruja, pienempäisiä paloja selälle meren sinisen, meren laajan lainehille, tuulen tuuiteltavaksi, aaltojen ajeltavaksi.
Sankari Sääksmäen vienojen vesien, mestari menneiden, kauniiden kesien, muinahisuuden, Suomenkin uuden! Niin, Ville Vallgren! Aatoksemme lentää nyt päiviin, joita tuskin muistat sa. Elämä vierii, elonhetket entää, mut sama lienet ollut poikana, Sinä ikuinen poika ja laps, vaikk' oletkin valkeahaps. Hän meist' on ehjin!
OLAVI: Että he olisivat tulleet tänne pakisemaan minun kanssani? He ovat lähteneet jo. Näetkö, heidän veneensä viilettää jo tuolla salmen suussa. He eivät ole välittäneet eväästä... Elina! Katso: aamun ensimmäiset ruskot häilyvät jo vienojen vesien päällä. ELINA: Ne eivät tähän aikaan lakkaa koskaan häilymästä. Kun iltarusko sammuu, nousee aamurusko.
Matalalle, maankin alle kultalangat hohtaa, hiljaa vienojen unien vyöhön Sydämiä johtaa. Anna ihminen surusi hellä ilman impysille, ilman impien kehräellä kultakuoret sille. Ilman impyet tuudittaisi tuskias ijästä ikään, nukkua tuntehet nuoret saisi eikä ne heräisikään. LEMMINK
Virkki, mut rannan penkerehelt' asekuulu Akhilleus karkasi virtaan taas; sepä vastaan pauhaten vyöryi, kaikki jo velloi veet vihan kuohuun, vierähytellen ruumisroukkoja, joill' oli täyttänyt uoman Akhilleus. Maihin viskeli niitä se mylvien niinkuni sonni, henkiin jääneet taas vei helmaan vienojen vetten, heidät piilottain syvin, suurin, peittävin pyörtein.