United States or Guatemala ? Vote for the TOP Country of the Week !


Sinä hänet sysäät luotasi, että otsansa veriin satuttaa... Vihoissaan lähti, lienee jo venheeseensä hypännyt, taakseen katsomatta koskea alas viilettää eikä enää milloinkaan tule... Hän riisti yltään kalaryysynsä, jätti ne siihen, missä seisoi, tempasi orrelta oman pyhänuttunsa ja syöksyi ulos. Anoppi! Pihamaalla seisoi häntä vastassa iso, laiha, luiseva, vanha nainen.

"Ei väsytä". Ruuna vetää mutkitellen. Minä ihmettelen sitä siksi, että silloinhan sille tulee pitempi matka. Isä selittää syytä siihen, vaikka minä en ymmärrä, mutta tottapahan ruuna sen tietää, koska niin tekee. Miksi lienee tie mäen kohdalla leveämpi kuin muualla? Tie laskee Holpanlahden rantaan. Isä ajaa veteen ja antaa ruunan juoda. Hyvin pieniä kaloja viilettää vedessä rattaiden välissä.

»Minkäpäs minä sille taidan, jos ette tunnekaan, ja tuskinpa täällä tuntee kukaan. Minä kyllä olen toisen pitäjään kasvatteja ja olen ensi kerran täällä retkeilemässä.» »No, mihin se sitte pää viepi, häntä viilettää? Ja mikä asian nimenä? Tottakai sitä on asiata tien telaksi, ei suinkaan täältä lystiä hakemaan ole lähdetty

Katsohan kun keula nousee tojottamaan kohti taivasta ja läiskähtää sitten alas tuelleen.» »Molemmat miehet näkyvät olevan perässä. Toinen viilettää ja toinen viskaa vettä ihan yhtäläiseen.» »Siinä on leikki kaukana!» »On niitä hurjia, kun tuommoiseen Jumalan ilmaan lähtevät.» »Katsohan, kun vene puikkelehtaa aallolta aallolle.» »Jo kaatuu...!» »Ei se vielä, vaikka tänne näyttää

Hän otti kirveen ja keksin samaan otteeseen molemmin käsin ja alkoi viilettää kiveä kohti. Kiisi kuin varjo, kohoten ja laskeutuen ruhkan epätasaisuuksien mukaan. »On siinä päätäsanoivat jotkut. »Hullumurahtivat toiset tyytymättöminä. Varjo oli ennättänyt kivelle saakka. Laski keksin viereensä, vilkasi pikaisesti väylällepäin ja otti asennon.

Ja se haukkuu kiihkeästi. "En ole millään päällä. En pysähdy, en ammu, en ongi, koska minun täytyy toisille perille." "Mille perille?" "Mille perille tahansa!" Vaahtokuontaloita viilettää yhä tiheämmin alas, kuta ylemmä tulen. Rannat kohoaa, väylä kiristyy, koskitaival alkaa. On käytävä sauvoimeen käsiksi, on oteltava ase kädessä veneenalaisten erämaan vesien voimaa vastaan.

Ne olivat sileät ja sievät, avojaloin oli niitä hauska viilettää. Juoksin pirtin portaan edestä navetan kynnykselle ja taas takasin; juoksin pirtin portaan edestä saunan kynnykselle ja taas takasin. Sitte juoksin taas isolle kivelle, kiipesin sen päälle, lepäsin siinä, juoksin sitte lähteelle ja istuin usein kauan pienellä rahilla, joka oli lähteen vieressä.

Mutta siinä soudettaissa Luoja tuulen käännyttää, Valkopurjeet pullistuupi, laiva vettä viilettää, Nyt on miesten helppo olla, hiljalleen vain huovataan, Laulun, soiton ongelmoiden otteluissa kiistataan. Vaan jo kiista kiihottuupi, syntyy riitapuoluet: Keillä täss' on ruorivalta, keille kuuluu ohjakset?

OLAVI: Että he olisivat tulleet tänne pakisemaan minun kanssani? He ovat lähteneet jo. Näetkö, heidän veneensä viilettää jo tuolla salmen suussa. He eivät ole välittäneet eväästä... Elina! Katso: aamun ensimmäiset ruskot häilyvät jo vienojen vesien päällä. ELINA: Ne eivät tähän aikaan lakkaa koskaan häilymästä. Kun iltarusko sammuu, nousee aamurusko.

Katso linnan loistehissa Toista, syksy-yössä toista! Jos on , tai päivä paistaa, Riemu on tai murhe suuri Eikö kaikk' oo yhdenlaista, Kun on viall' elon juuri! Turha toivomus. Kas, aallot määriä vailla Käy merta kiiltelevää; Josp' aaltona muiden lailla Sain merta ma viilettää, Niin huoletta kalvaavatta, Niin kirkkaan-kylmänä vain, Niin aikaa muistelematta, Kun onnea nautita sain.