United States or Gabon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta hänelle se sopisi... Näin talvella, iltahämärissä, hän tulisi hiihtelemästä ja tormaltaisi sisään että ovet räikäisivät. Sitte hän kiepsahtaisi polvelleni, heittäisi kylmää hohkavat kätensä olkapäilleni ja kurkistaisi veitikkamaisesti silmiini: 'No hyvänen aika, veli! Mitä sinä taasen paastoat?
TOPRA-HEIKKI. »Pidän, pidän, pidän!» Niinhän se oli? »Pidän, pidän, pidän!» Voi, kuinka se tuntuu hyvältä. Annan palttua koko maailmalle. Matlena, tule istumaan tänne polvelleni. Tule, että on lämpöisempi. MATLENA. Johan tuli. Lämmin minulla sitä pait on liiaksikin. ANTTI. Ei se ole Matlena tuntenut vilua eikä nälkää tällä matkalla.
Här följer den: Poika lausu kullallensa: Miksis aina armahani Polvusiltani pakenet, Sylistäni siirteletse, Kul'et kylkeni varoista, Alta kainalon katoat; Konsa pyyän polvelleni, Sylihini suosittelen, Kuzun kylkeni varohin, Alle kainalon asetan.
Nyt olen näkevinäni vartalossakin ja pään asennossa jotain tuttua ja yhtäläistä. Kutsun hänet luokseni, hän kavahtaa kaulaani, istuutuu polvelleni, suutelee otsaani ja pitää päätäni käsiensä välissä, niinkuin hän tietäisi, mitä minä kaipaan ja mitä minä ajattelen. Minä kummastelen, mistä hän arvaa olla juuri noin, kuin minä tahdonkin. Niin, mutta miksi sinä olet niin surullinen, vastaa hän.
Sisään tultuani ja istahdettuani on pienonen kiivennyt polvelleni ja siinä haastellut, naurellut tuolla raittiilla, viattomalla ja sydämmelle käyvällä tavalla, jolla ainoastaan lapsi voi haastella ja naurella. Ja silloin on Emmi aina vienyt minut ajatusten maailmaan, ei noiden yksivakaisten, jännittäväisten, vaan vienojen, unohduksissa olleiden, kaukaisten ajatusten.
Sano korvin kuullakseni: Kus' oli kultani sinulla Tuki toivoteltavana, Vara vuotettu vakava, Suoja saatava parempi, Ja turva toellisempi; Ennen kuin istuit polvelleni, Sylihini siirteletse, Kul'it kylkeni varohin, Alle kainalon asetuit.
Peggotty, "polvelleni, ja monta kertaa olisitte nähneet minun yön saapuessa istuvan heidän ovellansa, melkein niinkuin lapset olisivat olleet lemmittyni lapset. Voi lemmittyäni!"
Vaikeaksi kävi minunkin suruni tätä luonnonlapsen katkeraa surua ja avomielistä rakkautta katsellessani. Yritin monta kertaa kohottaa häntä nöyrästä asemastaan, mutta ilman menestystä. Vihdoin sain hänen niinkuin lapsen istumaan polvelleni, jossa hän kätki kasvonsa minua vastaan ja rupesi taas vaikeroimaan ja itkemään.
Kun minä näin hänen siron vartalonsa ja kauniin ryhtinsä, niin ymmärsin hyvin, että hänellä oli syytäkin, ja hänen suoravainen hymynsä ja iloiset siniset silmänsä vakuuttivat minulle, että meistä tulee hyviä tovereita. Hän oli tehnyt minusta huomioita, sillä hän yhtäkkiä laski kätensä polvelleni, kun me ratsastimme vierekkäin.
Herra Jumala! kirkaisi tämä, vesi on tulisen kuumaa ... antakaa minun olla! Vettä räiskähti hiukan hänen hameelleen, ja suutuksissaan sitä pyyhkien hän poistui. Kalle sai taas aihetta neuvokkeihin. Sinä näytät liian kiihkeältä. Se laimentaa tuommoisia tyttöjä. Niiden kanssa pitää olla kylmä. Etkö nähnyt, kuinka minä olin äsken? Otin hänet aivan välinpitämättömästi polvelleni. Niinkuin koiran.