United States or Somalia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sisään tultuani ja istahdettuani on pienonen kiivennyt polvelleni ja siinä haastellut, naurellut tuolla raittiilla, viattomalla ja sydämmelle käyvällä tavalla, jolla ainoastaan lapsi voi haastella ja naurella. Ja silloin on Emmi aina vienyt minut ajatusten maailmaan, ei noiden yksivakaisten, jännittäväisten, vaan vienojen, unohduksissa olleiden, kaukaisten ajatusten.
Anna Jesus otravuotta, Jumala jyväkeseä, Herra heinän kuivautta, saisi orjatkin olutta, kasakatkin kaljavettä, vierrettä kivenvetäjät. Ainakin, ei yksin näinä viimeisinä vuosina toivottava asia. Anna kättä käyvän miehen, suuta ulkovan urohon. Käyvällä ja ulkovalta ymmärretään toisinaan köyhää ja koditonta, toisinaan muuten kulkevaista, tuntematonta.
Ja sillä välin kuin Julien sopersi: Tietysti, rouva. Hän tarttui Jeannen käteen ja sanoi lempeällä sydämeen käyvällä äänellä, teeskennellysti hymyillen: Kun te tulette terveeksi, niin ratsastelemme kaikki kolme pitkin seutua. Se tulee olemaan ihanaa. Haluatteko?
Parempi on ollakseni, eleäkseni ehompi kulkijalla kumppalina, käyvällä käsiasenna, kuin syöä omaa sukua, heimoani herjaella. "Silloin seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen, rauan tempasi tulesta, asetti alasimelle; rakentavi raukeaksi, tekevi teräkaluiksi, keihä'iksi, kirvehiksi, kaikenlaisiksi kaluiksi.
Pitkään aikaan en tahtonut uskoa, kunnes sain aivan epäämättömiä todistuksia siitä, ettei niin laajaa kauppaa käyvällä kansalla, kuin amerikkalaiset olivat, 19:nnen vuosisadan lopulla ollut yhtenäistä rikos- eikä yhtenäistä kauppalakia. "Sellaisesta syytettiin minun aikanani usein tuomioistuinten jäseniä ja asianajajia", lisäsin minä.
Molemmat riensivät kaupungin linnoitukseen, kutsuivat kokoon linnueen ja ilmoittivat sille, sydämelle käyvällä tavalla asioiden nykyisen laidan.
Sitten hän kohotti päänsä, luki luvun raamatusta, ja lausui omituisella, sydämmeen käyvällä, suoralla tavallaan lyhyen iltarukouksen. Kun rukous oli pidetty ja kuulijat muutaman sekunnin hiljaisuuden jälkeen nousivat paikoiltaan, loisti monen silmissä kyyneleitä.
Siinä temmeltäessä ei ollut kukaan huomannut Köpiä, joka tien sivuun ajetun hevosensa luona yhden toverinsa kanssa askarteli. Juuri siltä puolen tietä oli vetäytynyt pois osa siihen vedetyistä puista, niin että päälle käyvällä hevosella voi siitä vähin vaivoin ajaa. »Pois tieltä ja jaloista!» Kyllä siinä saikin korjata itsensä! Köpin hevonen kun sai seipäästä iskun, laukkasi ylitse kuin pakojänis.
Ahdistus oli paennut, ja lujalla, sydämmeen käyvällä äänellä hän alotti saarnansa: Kunnia olkoon Jumalan korkeudessa, ja maassa rauha, ja ihmisille hyvä tahto. Ja sanankuulijat muistivat hekin silloin entisen nuoren ylioppilaan tuossa saarnastuolissa, ja ihanat muistot heräsivät samalla jokaisessa. Jok'ainoa kirkkoherran sana oli ennestään tuttua ja kumminkin niin uutta ja suloista