United States or Central African Republic ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ethän sinä edes kehtaa minulle sanoa kahta sanaa kuukaudessa ja aina pakenet minua kuin saastaista eläintä", keskeytti Miina Villen puhetta ja oli melkein itkuun pullahtamaisillaan.
Pois totuus pakenet jo maasta ja uskollisuus häviät. Ja joskin koirat liehuu haisee kuin muinen, nekin pettävät. AATAMI ENSIMM
Minne poloinen pakenet Kaikkivaltiaan kädestä? Eipä turvaa tuonta vasten, Sinaissa suojelusta Vastoin la'in vaatimusta, La'in kanteita kovia. Istui Herra istuimelle, Kiivas Kunnian Kuningas Lakiansa latomahan, Sulki lavean lakinsa Käskysanaan kymmenehen. Puhui selkeät sanansa, Lujat juuri lupaukset, Hedelmät hyville töille; Kovan koston uhkaukset Peloksi pahoille töille.
Olisit vain sanonut minulle, että minun paikkani tulee vasta sen ja sen ystäväsi jälkeen... Mutta minulla ei ole ketään muuta, josta pitäisin enemmän kuin sinusta», hän puhkesi hillittömästi puhumaan . »Elä koske minuun, elä koske... Tämä on niin häpeällistä, niin häpeällistä!... En tiedä, minne tämän jälkeen pakenen...» »Minne sinä pakenet?
Jonkun aikaa sen jälkeen, kun sade ja ukkonen lakkaa, hiivit sinä saliin ja sitten No, kun on työsi tehty, sytytät sinä huoneen tuleen heitettyäsi pihalle raha-arkun ja paraimmat kalut. Ennenkuin palkolliset heräävät, on tuli huoneessa saanut semmoisen vallan, ettei sitä kukaan tuumaakaan sammuttaa, ja sillaikaa pakenet sinä.
Niinkuin se olisi ollut uusi ilmiö tuossa suuressa käsittämättömässä elämänarvotuksessa, joka tänä yönä oli hänen eteensä avautunut. »Onko sinullakin sellaisia aatoksia, joita pakenet tuonne miettimään?» ihmetteli hän. Hän katseli pitkän aikaa ja tunsi itsensä liikutetuksi.
"Minä tahdon vaan rakastaa onneani", intti Topias itsepäisesti. "Ja minä rakennan sen lujalle pohjalle, kovalle kalliolle." "Petät itsesi", väitti sydän, "ja pakenet onneasi. Näkevin silmin et näe, kuulevin korvin et kuule..." Kirstun kansi aukesi paukahtaen ja Topias ei kuullut sydämmen vastaväitteitä.
Tämä oli se aate, joka nyt voiton vei; maa lakkasi olemasta vankihuone, kuolemassa ei enää ollut kauhua, keisarien täytyi luopua kaikkivaltiaisuudestaan. Auguston aikana lausui eräs runoilija: "jos Roma sinua vainoo, mihinkä pakenet sen edestä? sillä vaikka mihinkä vetäytyisit, olet aina Roman vallassa."
"Ha ha! sellainenko teidän välinne oli!" huudahti tyttö ja astui lähemmäksi. "Sinä pakenet minua'" lisäsi hän, kun nuorukainen väistyi syrjään ja katsoi vihaisesti häneen. "Niin, jos minä pakenen," vastasi nuorukainen, "niin en sinun edestäsi pakene, vaan pahan edestä.
Pirullinen ilo loisti Katrin silmissä. «No, mutta Jumalan nimeen, mitä sinä tahdot?« huusi kreivi, vetäytyen vielä etemmäs Katrin tyköä. «Sinä pakenet! Niin et sinä silloin tehnyt, kun sormuksen, joka Aurajoen pohjalla lapseni kanssa on, painoit minun sormeeni... Mitä minä vaadin?... Kreivi, minä vaadin rauhani takaisin«.