United States or Tanzania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Voi, jos tuskaa toivotonta On rintas tuntenut ja sentään petät Sydäntäin tyhjää valhetoiveilla! En petä, jos et sinä vaan mua petä. Mut ennenkuin mä mitään lausun, vastaa, Sä rohkenetko kaikki hyljätä, Jot' ennen kunnioitit, unheen yöhön Kaikk' upottaa, jot' ennen rakastit. Sä kysyt, rohkenenko.
Petät isänmaasi, jonka hyväksi olet velvollinen tekemään työtä miehenä ja kansalaisena. Petät taivaallisen Isäsi, joka on antanut sinulle jaloja lahjoja, tehdäksesi hänen töitänsä täällä maailmassa. Paul, Paul, ja sinä sanot, ettet ole mikään petturi. Nuorukainen oli hetkisen vaiti, mutta hänen synnynnäinen uhkamielisyytensä voitti hänen paremmat tunteensa. Hän vastasi rohkeasti: Niin sanonkin.
Sananen siitä, mitä on tapahtunut: Minä en luule, että sinä petät näitä ihmisiä, isä, siihen olet sinä liian viisas, mutta minä todellakin luulen, että sinulla on ollut näköpiirissä suurempi liike.
"Armon voima on tyhjentämätön, ja te voitte vielä pelastaa syntisen sielunne ijankaikkisesta kadotuksesta." "Säästä viekkaita sanojasi, sinä ulkokullattu tyhjäntoimittaja! Minä tunnen sinun; rahasta annat sinä ryöväreille ja murhamiehille syntein anteeksi-antamisen, ja kultakappaleen tähden petät mielelläsi Jumalasi!" sanoi Akselinpoika ylenkatseella ja käänsi hänelle selkänsä.
Jos nyt petät toiveet, kun ensimmäisen kerran sinulta enemmän vaaditaan, niin ei se riipu kyvyn, vaan hyvän tahdon puutteesta, kuuliaisuuden puutteesta Jumalan käskyä kohtaan..." "Ei, isä, sinä ymmärrät minua väärin!" huudahti Sven, joka jään murruttua oli käynyt rohkeammaksi.
Vannotko kuolemassakin kuuluvasi Annalle? kuiskasi mustalaisnainen, juovuttaen hänet hengityksellään. Vannon, vannon, Anna! Etkä koskaan jätä minua... Sen vannon! Etkä petä minua... Vannon, etten sitä tee! Ennemmin kuolet, annat itseäsi kiduttaa kuin petät minut... Minä vannon sen! Vannotko isäsi ja äitisi luitten nimessä? Minä vannon isäni ja äitini luitten nimessä!
«Kostaa, jos vaan olisin varma siitä, että tämä paikka on turvallinen«.« «Ja lupaatko oman henkesikin vaaralla auttaa minua, jos minä nyt autan sinua?« «Senhän olet kuullut tuhansia kertoja, sorkkaluu, vai pitäisikö minun taasen vannoa?« «No, no! Minä uskon sinua, minä autan sinua, sinä sitten minua. Mutta jos petät, niin! Sinä tunnet jo Katrin!« «Tunnen.
Sinuhun ei silmää luoda, Ken sun näkee, väistyy pois; Hyväilyst' ei sulle suoda, Sillä kättä polttaa vois. Jokainen, jok' astuu luokse, Tuntein sinun tapojas, Kohta luotas poijes juoksee, Peljäten sun pistoas.» Tähän vastas nokkonen: »Luoja loi mun tuliseksi; Koristusta minä en Saanut vaaran peitteheksi. Mut sä petät, kaunoinen!
DOGI. Puhua mun nyt suokaa puolestanne Ja tehdä tuomio, joka portaan lailla Nuo lempiväiset suosioonne saattaa. Mit' ei voi auttaa, turha sit' on surra, Pahinta kokenutt' ei mikään murra. Tuhoa mennyttä ken vaikertaa, Se uuden tuhon niskoillensa saa. Mit' ei voi kovan onnen kourist' estää, Parasta pilkaten sen herjat kestää. Varasta nauramalla varkaan ketät, Mut joutavia surren itses petät.
He eivät olleet puhuneet keskenään sen päivän jälkeen, kuin Vik sanoi entiselle kumppanilleen: »Jos sinä petät hänet, niin minä surmaan sinut.» He olivat usein tavanneet toisensa vuosien kuluessa ja taistelleet vastatusten, mutta he eivät olleet sanaakaan vaihtaneet. Tuntiessaan Holtin Vikin toinen käsi putosi niin raskaasti kirjalle, että pöytä jysähteli.