United States or Trinidad and Tobago ? Vote for the TOP Country of the Week !
HAUSSI. Niin totta tekin kuolkaa taistellen Ja tuulta piesten, kuten isänne. Pereeni rauhaan jättäkää, sen muisto Teit' ikinä ei vaivatko. Kuin yö, Auringon peite, tulkoon välillemme Ijäti vieroittava sumupatsas! Toivotte Sallaa turhaan! Teistä ei Hän huoli! Taikka unhotti hän jo Välinne. SALMO. Valhetta! Ja häväistä Isäni muistoa te ette saa! Viel' elää poikansa se muistakaa!
PIRKKO. Pelkäätkö että hän sotkisi teidän välinne? Että hän laittaisi juoruja? ANNA LIISA. Pelkään. Sitähän minä juuri pelkäänkin. PIRKKO. Saat olla ihan huoletta. Kyllä minä pidän varalta, ettei hän pääse Johannesta likellekään. ANNA LIISA. Tee se, hyvä Pirkko, niin olen sinulle kiitollinen. PIRKKO. Luota siihen.
EGMONT. Olisinko minä edes jotain heidän hyväksensä tehnyt! Voisinko minä jotain heidän hyväksensä tehdä! Heill' on sula hyvä tahto minua rakastaa. KLAARA. Sinä varmaan olet hallitsijattaren luona ollut tänään? EGMONT. Niin, olinhan minä siellä. KLAARA. Onko välinne hyvä? EGMONT. Siltä ainakin näyttää. Me olemme kohtelijaita ja ystävällisiä toisillemme. KLAARA. Jako oikein sydämestä?
Kuin Elina tuli huoneesen minä kävin heti asiaan käsiksi ja pyysin häntä kerrankin ilmottamaan, mikä oli syynä siihen, että heidän välinsä oli niin tukala. "Kuinka minä voin tietää sen!" hän vastasi. "Mutta näinhän teidän välinne ei aina ole ollut?" "Hän on aina ollut tuommoinen siitä asti kun tulin täysikasvuseksi. Vaan puhukaamme jostakin muusta", hän lisäsi kärtysästi. "Mutta sinä ?"
Vapaaherra ja hänen vieraansa astuivat jälleen vanhanaikaiseen huoneesen, kävivät istumaan suureen, nahalla päällystettyyn sohvaan, tupruttivat piippujansa ja jatkoivat keskusteluaan siitä, johon se äsken päättyi. Poikasi kirje, niin, saammeko kuulla sen? Tietysti. Hanna kulta, käypäs tuomassa tänne Erikin kirje. Kuulepas, kuinka teidän välinne, Erikin ja sinun, on nyt tähän aikaan?
Kun minä siten täytän oikeuden vaatimukset, niin teidän, joita vieläkin vanhempinani rakastan muistella, välinne paranee ja minä puolestani pidän suurimpana ilonani usein saada tulla käymään luonanne". Viimmeiset sanat lausuessaan Valpuri purskahti itkemään. Helena nousi. Kuolon kalpeus peitti hänen kasvonsa.
Käy, herttualle vaimoineen tee tiedoks, Ett' oiti heitä puhutella tahdon; Heit' ulos käske mua kuulemaan, Tai muuten heidän oveansa jyskin, Siks että kuuluu: "Nuku kuolon unta!" GLOSTER. Välinne kaiken hyväks soisin. LEAR. Voi mua! Sydämeni, se kuinka nousee! alas! NARRI. Huuda, setä, sille niinkuin kokki ankeriaisille, kun ne elävinä piirakkaan pisti.
»Puhu hänelle suoraan, mitä ajattelet, ja kysy siitä, mitä epäilet » »En, hänen täytyy itse minulle puhua, miksi hän ei tullut kanssani lesken asunnolle. Oli suuri loukkaus minua kohtaan, ettei hän tullut, mutta minä rupean jo aavistamaan, mikä siihen oli syynä.» »Teidän välinne ei sillä tavalla hyvänä pysy, jos noin punnitset, kenen velvollisuutena ensi askeleen ottaminen on.»
Pitääkö minun sitten ? Ei, sehän on mahdotonta! Mitä pitääkö? Kieltää häntä käymästä? Ei, sitä en tarkoittanut. Mutta voithan käytökselläsi osoittaa, ettei teidän valinne enää voi olla sama kuin ennen koska hän ei näytä sitä itsestään ymmärtävän.
Sitten kuiskaten viserti Kuulumiset Kullervosta. Tuon valehtelitkin, konna. Puserran sinusta hengen. TUIRO. Säästä, säästä! KITKA. Puolustaite! KOTRO. Minkä tuuli voi kivelle? Päästää Tuiron. MUTRU. Pois meistä kateinen kiista! Tuolta Illi tuo evästä. Hän voi suoria välinne. Tässä ruoka raatajille. Nälkä leivän särpimeksi! KOTRO. Illi, nyt sanokin itse! Tuiro kerskasi sinua Ystäväksensä. Oletko?