United States or Romania ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Minä sanoin: 'Tekös te olette siinä, armollinen prinssi? ja siihen tuli vastaus: 'Kuka minua sillä arvonimellä pilkkaa? Minä kysyin häneltä voisinko häntä jollakin tavoin auttaa, enkä unohda ikinä minkälaisella äänellä hän vastasi: 'Ruokaa!! Ruokaa! Minä kuolen nälkään! Ja sitten tulin tänne sitä teille virkkamaan. Mitäs me nyt teemme? Pitääkö huutaa talon väki liikkeelle?"
Elähän toki epäile sitä, Rita! Niin, niin, me olemme tämän ilman ihmisiä. Mitä oikeastaan aijot tehdä kaikkien noitten turmeltuneitten lasten hyväksi? Kaikista ensin tullenee minun koettaa, voisinko lauhduttaa ja jalostaa heidän elämänkohtaloaan. Jos sen voit tehdä, niin ei ole Eyolf turhaan syntynyt. Eikä ole turhaan otettukaan meiltä. Sinulla, Rita, tulee olla selvillä muuan seikka.
Kodin rakkaus on kasvanut niiden onnettomuuksien kautta, jotka ovat sitä kohdanneet. Tyttäreni ovat entistään herttaisemmat koettaessansa kaikessa hiljaisuudessa sulostuttaa vanhempainsa elämää. Ja minä, Cecilia, voisinko minä niin monen ilon-ja kiitollisuudenaiheen keskellä sulkea sydämmeni ja istua pimeässä suruineni?
Kun Henrik koetti katsella vaunussa istuvia ihmisiä ja ajatella kustakin erikseen: voisinko rakastaa tuota niinkuin veljeä, tai tuota, tai sitten tuota, oli hänestä ihan selvä, ettei hän voinut, ja siispä hänellä Johanneksenkin kannalta ei ollut edessä muu kuin "kärsimyksen tie", jota Henrik kaikessa hiljaisuudessa piti elämänä ja onnena ja tietämättään riemuitsi siitä, että tunsi ikäänkuin jo kulkevansa sillä.
On, kun Sigridillä on nyt niin hyvä paikka, että voi auttaa meitäkin. Onko Sigridillä palveluspaikkaa? On. Sellainenko, missä ei käy herroja? Sellainen. Voisinko minäkin sitten sinua siellä auttaa. Kyllä minä autan itse itseäni. Sinulla on vissiin paha paikka, koska olet niin kalpea. Tuo tuli pesässä heittää niin pahan valon. Sinäkö Henna se olet? Minä. Oletko kovin sairas? En.
En yhteyttä voi ma ymmärtää välillä runojen ja kihlaukseni. Sa älä tutki lemmen olemusta, se herkkä on, ei siedä kosketusta. Styverille. Teit' auttaa voisinko, se sanokaa, niin tuumimme. Tuot' olen aprikoinut, mut päivän pitkään päätökseen en voinut ma päästä, esittää en asiaa. Sua auttaa voin ma sanoin muutamin: Kevyttä päivää tokko siitä asti oot nähnyt, kihloihin kun vakavasti
Kyllä ihmetellen loitte katseenne taaksenne, te hyvät ihmiset, ettekä tietäneet, mikä meidän keskinäinen välimme tulee olemaan. Oi, voisinko saada näiden ihmisten sielut kokonaan valtaani, niin tahtoisin päästää heidät sitkeästä taikauskostaan ja antaa heidän maistaa hengen puhtaita iloja.
Ja alennetulla äänellä ja lämpimällä tavalla jatkoi hän: "Kärsiminen ... sekin on ihanaa. Voisinko minä rakastaa niin paljon, ellen kärsisi?" Lasten lusikkain helinä esti hänen äänensä kuulumasta enään. Keskustelussa syntyi väliaika, ja sitten jatkoi tohtori: "Minä olen kuullut, että te aijotte mennä aamiaiselle Séguinein luokse ensi torstaina.
Heille annettiin helminauhoja, ja he lupasivat tulla seuraavana päivänä uudestaan. Halusin täyttää kaikki tynnyrit vedellä ja lähteä täältä niin pian kuin ilmat sallisivat, purjehtimaan saaren ympäri, kunnes saisin puhutella kuningasta ja katsoa, voisinko saada häneltä kultaa, jota hänellä oli.
Ottakaamme siis edelleen tutkittavaksi kysymys: voisinko minä itse moisen mielteen kera olla olemassa, ellei mitään tuollaista olentoa olisi? Mistä olisin minä siinä tapauksessa alkuisin?