United States or Sudan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nuori mies loi pitkän, miltei säälivän katseen: »Minähän ymmärrän mutta miksi te taasen itseänne sekotatte! Minä luulin», jatkoi hän alennetulla äänellä ja katsoen häntä miltei hypnotisoivasti silmiin, »minä luulin teidän minua paremmin ymmärtävän, melkeinpä hyväksyvän, sillä minun käsittääkseni te naiset olette tässä asiassa vieläkin huonommalla puolella kuin me miehet.
Viittaa vastaantulevalle mervi-ryhmälle: Kiiro! Puhuvat alennetulla äänellä, vetäytyvät syrjemmälle. Mertsi, Urmas ja Eila palaavat, kulkien lehdon poikki oikealle. MERTSI Lämpimästi: Nyt alan ymmärtää! Pysähtyy, miettivästi: Ei toinen alla, toinen päällä, vaan rinnakkain, lomakkain kuin sormet kahdessa yhteen liittyvässä kädessä se oli kaunis ajatus!
TOSISININEN Ei sinulla, ystävä, ole älytikasta vielä kuin pikkusen hajua. Alennetulla äänellä: Katsos, siihen tarvitaan salatietoja. Siell' on kummat jutkut, sadat paulat. Nämä urhoolliset sarvipäät vapisevat kuin haavanlehti, mutta meidän Urmas, joka kaikki tietää, se poika vaan sipasee noinikään pehmeällä kädellä, ja taas on vaara ohitse. Ai, kuules!
Sanna oli sillä välin pyörähtänyt sisälle, luultavasti rouvalle kertomaan Elsan löytymisen. Viereisistä huoneista kuului sekaisia ääniä, lasten hälinää ja aikaisten keskustelua. Vähän ajan kuluttua ilmestyi Sanna väliovelle. "Tule rouvan luo!" sanoi Sanna alennetulla äänellä. Hiljaa hiipien seurasi Elsa käskyä. Oli pieni nurkkakamari, johon aamuaurinko heitti valoa vaaleain verhojen läpi.
Käy sillanteen luo, alennetulla äänellä: Onkos tästä mennyt äskettäin ... kuinka sanoisin ... muutamia pitkän matkan tekijöitä? Sen näköisiä? IS
Ja alennetulla äänellä ja lämpimällä tavalla jatkoi hän: "Kärsiminen ... sekin on ihanaa. Voisinko minä rakastaa niin paljon, ellen kärsisi?" Lasten lusikkain helinä esti hänen äänensä kuulumasta enään. Keskustelussa syntyi väliaika, ja sitten jatkoi tohtori: "Minä olen kuullut, että te aijotte mennä aamiaiselle Séguinein luokse ensi torstaina.
Uutela katseli pitkän aikaa sisartaan salaperäinen hymy kasvoillaan. Sitten hän sanoi alennetulla, melkein hellällä äänellä: »Kyllähän asia, Karoliina, nyt taitaa olla niinpäin, että minä todestaan vielä ajattelen mennä naimisiin.» Sisar oli pudottaa kahvipannun kannen. »Sitä minä en olisi uskonut!» pääsi häneltä. »Etkä toivonut niinkö?» kysyi Uutela hiukan terävästi.