United States or Armenia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Anna parkasi säikäyksestä; hänen kätensä herwahti irti awaimesta, ja hän waipui woimatonna alas. Silloin aukesi owi, ja huoneesen pujahti Pirjo lyhty kädessä. "Neitsyt Anna, Jumalan tähden, mikä teillä on? Joutukaa nyt, minä saatan teitä sinne, sen luo, joka teitä rakastaa ja nyt odottaa elkää pelätkö."
Mutta vartijat pihalla tahtoivat viedä häntä takaisin. Hän koetti merkeillä selittää, mitä mieli puhua, ja viittasi kiivaasti pytinkiin päin, johon ruhtinas oli mennyt sisään. "Takaisin!" ärjäsi muuan jääkäri ja kolisti kiväriänsä. Samassa aukesi akkuna pytingissä. Heleä ääni puhui muutamia sanoja ja jääkäri astui kunnioittavasti syrjään. Amalia kiiruhti eteenpäin.
On viisikolmatta vierryt vuotta, Kun Pohjaan aukesi ahjo uus. Se aikaa sammui jo, vaan ei suotta: Työ heelmän kantoi ja pontevuus. Sen ahjon Pohjolan kansa laati Ja pystössä pysytti lemmellään, Tuo kansa, jok' kerran korvet raati Ja miekoin suojeli liesiään. Tuo kansa, jok' ennen urheasti Sodat surkeat oli kestänyt, Ja sitke'yttähän kuoloon asti Oli nälissänsäkin näyttänyt,
"O laupias Jumala, katso armollisesti minun viheliäisen puoleeni ja auta minua voittamaan tämäkin rasitus!" rukoili hän, milloin väristen vilusta, milloin tuntien kuumeen poltetta. Silloin aukesi ovi ja siitä astui sisään vaimo, palava kynttilä kädessä.
Kerran kun kesäksi lähti, Taittui talvelta purimet, Pakkaselta paksut niskat. Itse ilmakin ihastui, Lämmin läikkyi taivahasta, Aurinko varisti paistoi; Lumet lähti, maat sulivat, Virrat aukesi äkisti. Eipä viikon viipynynnä, Tuskin viipyi viikkokautta, Metsä kun puki pukunsa, Veti verkavaattehensa, Silkkimanttelin sivalsi. Niitty oli neito nuori Kaunistettu kukkasilla.
Kesällä niitä nähdään harava käsissä heinäniityllä ja sirppi käsissä leikkuupellolla, mutta niitten työn teko on kuin heikkoa kajastusta siitä työnteosta, joka lähtee lapsuudesta asti työtä tehneen käsistä. Kuului salista kiireitä askeleita, ovi aukesi, siitä ilmestyi Reeta-Kustaavan iloiset kasvot ja hän sanoi: »Onpa täällä äiti vartioimaan uunia.»
Jo kuului esihuoneesta kuumeentapaisia liikkeitä jonkun kiireesti riisuessa päällysvaatteitansa. Kuoleva sairas makasi hiljaa ja odotti. Kuume oli poistunut hänen poskiltansa, hän oli kalpea ja kylmä. Ovi aukesi. Helena astui hiljaa sisään. Helena, sanoi Darja Mihailovna kirkkaalla ja selvällä äänellä, Jumala olkoon ylistetty, minun silmäni ovat saaneet vielä kerran nähdä sinut.
Hänellä oli siinä jotakin puuhaa rautakiskojen kanssa pysyen minun edessäni, niin että minä en voinut nähdä mitä hän teki. Kuului kova rasahdus ja ovi aukesi hitaasti vinkuen saranoissaan. Sen takana näkyi jyrkkä porras nousevan ylös. Hän työnsi minut edelleen ja sulki oven jälestämme. Portaitten yläpäässä oli vielä samallainen ovi, jonka hän avasi samalla tavalla.
Tytöt kadulla nousivat kinoksen harjalle paremmin nähdäkseen ja siitäpä näkikin hyvästi. Salin ovi, joka oli vastaisella seinällä, aukesi ja sisään astui niin, mikä lie ollutkaan. Se kumarsi ja tytöt salissa tervehtivät vastaan niiaten. Se oli varmaan joulupukki, päättivät tytöt kinoksella. Karvainen se olikin kuin pukki, vaan pystö kuin mies. Hyvin kummallinen se vain oli.
Nämä ratkoivat Antin sydämmestä kuni kahleita rengas renkaalta ja sanomattoman hyvälle se tuntui, mutta vasta kun saarnaaja laski raamattunsa pöydälleen, liitti kätensä ristiin ja ääneensä rukoili Antin puolesta, aukesi Antin sydän niin kummallisella tavalla, ettei hän sitä itsekkään tiennyt mitä tämä on. Hänen ruumiinsa voimatkin katosivat että sohvalla tuskin pysyi istuallaan.