United States or Greece ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tämä kaikki tulee aivan selväksi, silloin kun molemmat kosijat 18:ssa runossa toistamiseen ja yhtä-aikaa saapuvat Pohjolan tuville. Heidän lähetessään Louhi tyttäreltään kysyy: »Kummallenko mielit mennä, Kun tulevat tahtomahan Ikuiseksi ystäväksi, Kainaloiseksi kanaksi?» Itse äiti neuvoo häntä Wäinämöiselle; sillä tämä »Tuopi laivalla eloa, Aluksella aartehia», jota vastaan Ilmarinen vaan
Näin unta päivästä, min aurinko Aseissa kirkkaissa ti välkähdellyt, Toistensa hyvää kansat tuumi jo, Ei veritöitä kenkään mietiskellyt; Ei rauhan aartehia raastaneet Murhaajarosvoin kädet hurmehikkaat; Ei sodan kalvat ketään kaataneet, Maat kaikki oli oikein rauharikkaat.
Tuhannen on vuotta meri niellyt antiloita, aartehia syönyt; vaatii vielä multa kultasoljen.» Näin sanottuaan heitti hän soljen kauas järven syvyyteen. Mutta sulho läksi suutuksissaan pois, lausuen tytölle: »Itse myöskin lähde siikasille, koska heille, kurja, köyhä annoit kallehimmat aartehesi kaikki!»
Lavensin valtakuntaas maailmalla, Mä sulle portit pilviin yltäväiset Ja niiden eteen lipputangot nostin. Abusta hankin sulle obeliskit. Ikuiset kivet pyhitin mä sulle. Sinulle laivan' tuovat merten takaa Kaikkien kansakuntain aartehia. Sun ajatustes neuvo ohjaa työni, Ja Amun käskyjä mä noudattelen. Mä huudan sua: harras rukouksen' Maailman ääriin saakka kaikukohon.
jyminä kaikui kauemmaks kuin kerran Tarpeian vuoren, koska turhaan hyvä Metellus puolusti sen aartehia. Ma tarkkaan kuuntelin tuot' ensi ääntä, mut sitten tuntui kuin Te Deum laudamus ois sieltä soinut sulosoiton kanssa. Se minuun moisen teki vaikutuksen kuin kulkee kuvat kuulijalla, koska kanss' urkuin laulu soi, niin että sanat välistä kuuluu, väliin taas ei kuulu. Kymmenes laulu
Mä olen, mä olen etsijäpoika, Ja mä etsin suloista kukkaa. Mä etsin impeä hehkuvaista, Tulirintaista, tummatukkaa. En etsi, kuin ahne, ma aartehia, En riistaa, en rikka'utta, Vaan etsin sydämen hempeyttä Ja raitista rakka'utta. Mä etsin sydäntä sydäntä varten Ja tunteita tuntehille Ja vastasointua, vasta-ääntä Mun sieluni sävelille.
Mitä se itkee, mitä se valittaapi? Se vaikeroipi ikävissään: »Laulettihin laitettaissa Saatavan sotivenettä, Tuovan täyteni eloa, Alustani aartehia; Ei ole sotahan saatu, Eloteillen ensinkänä». »Muut purret, pahemmatkin», jatkaa pursi vielä, »saavat yhä sotaa käydä.
"Ken se haahella tulevi, laskevi veno punaisin selän puolen Lemmenlahta, se on vanha Väinämöinen: tuopi laivalla eloa, aluksella aartehia. "Ken se korjalla ajavi, kirjavalla kiiättävi maapuolen Simasaloa, se on seppo Ilmarinen: tuopi tyhjeä valetta, korjan täyen luottehia.
Oi, juhlahetket niityn nurmella! Oi, riemupäivät Roinen rannalla! Kun nietos suli puron partaista, Ma kevään kukat helmahasi kannoin. Mit' ilman alla tiesin herttaista Sen sulle oi, niin mielelläni annoin Ja onnellisna parhaan itseni Ma uhrasin vaan sulle, armaani. Mut, Helmi, toisellepa vainen nyt Sa sydämmesi aartehia annat. On autuutemme aika päättynyt: Sa toisen miehen kihloja nyt kannat.
jyminä kaikui kauemmaks kuin kerran Tarpeian vuoren, koska turhaan hyvä Metellus puolusti sen aartehia. Ma tarkkaan kuuntelin tuot' ensi ääntä, mut sitten tuntui kuin Te Deum laudamus ois sieltä soinut sulosoiton kanssa. Se minuun moisen teki vaikutuksen kuin kulkee kuvat kuulijalla, koska kanss' urkuin laulu soi, niin että sanat välistä kuuluu, väliin taas ei kuulu. Kymmenes laulu