United States or Georgia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Läksin sanan saatantahan, kielikerran kerrontahan: jop' on kaunis kaatununna, tinarinta riutununna, sortunna hopeasolki, vyö vaski valahtanunna: mennyt lietohon merehen, alle aavojen syvien, sisareksi siikasille, veikoksi ve'en kaloille." Emo tuosta itkemähän, kyynelvierus vieremähän.
Hän riensi tytön luo ja lausui, tytön hänelle kättä tarjotessa: »Hyvä, että siikasille heitit kultasoljen, koska kallehimman aartehesi sulhollesi säästit: mulle annoit oman sydänkultas.» Esirippu suljettiin nyt. »Erittäin hauska kuvaelma!» huudahtivat katselijat.
"Sitä itken, impi rukka, kaiken aikani valitan, kun annoit minun poloisen, oman lapsesi lupasit, käskit vanhalle varaksi, ikäpuolelle iloksi, turvaksi tutisevalle, suojaksi sopenkululle. Oisit ennen käskenynnä alle aaltojen syvien sisareksi siikasille, veikoksi ve'en kaloille!
Viimein, kun äiti yhä vielä tiedustelee syytä tuohon lakkaamattomaan suruhun, sanoo tytär: »Sitä itken impi rukka, Kaiken aikani valitan: Kun annoit minun poloisen, Oman lapsesi lupasit, Käskit vanhalle varaksi, Ikäpuolelle iloksi! Oisit ennen käskenynnä Alle aaltojen syvien Sisareksi Siikasille, Veikoksi veen kaloille!»
Jo nyt kohta koitoisella, Kohta koitopäiväisellä, Yks' on tiehyt tietyssäni, Yksi matka mielessäni: Mennä pohjahan poloisen, Alle aaltojen osata, Alle selvien vesien, Päälle mustien murien, Sisareksi siikasille, Veikoksi ve'en kaloille. Lähin Pietarin pihoille.
Ei itke iso minua, Ei emo pane pahaksi, Ei kastu sisaren kasvot, Veikon silmä ei vettä vieri, Vaikka joutuisin jokehen, Elikkä vierisin vetehen, Kaatuisin kalamerehen, Sisareksi siikasille, Veikoksi veen kaloille. Koti toivoi kuolleheksi, Piha pitkin maanneheksi, Maja maani myöneheksi, Kartano kaonneheksi. Sukuhuni survelime, Heimohoni heittelime, Suku surmaksi rupesi, Heimo hengen kiertäjäksi, Kulkkuni kuristajaksi,
Oisipa minuksi ollut, Ollut puita pyörimättä, Varpoja vapisematta, Lehtilöitä liekkumatta; Itse hullu hukkasime, Mieletön menettelime, Itse mie isosta luovuin, Itse äitistä erosin, Itse vierin veikoistani, Siirrime sisaristani, Sorsan suojille sioille, Allien asuntamaille, Sisareksi siikasille, Lohen poian puolisoksi.
Niin jo kohta koito raukka, Näillä päivillä pahoilla, Löyän turvan tuulen alla, Armon aaltojen seassa Mennä mieleni tekevi Alle aaltojen syvien, Sisareksi siikasille, Veikoksi ve'en kaloille. Ellös sie emoni sitte Panko vettä taikinahan, Laajalta lahen perältä, Ilman karvan katsomatta; Ves' on täynnä tukkiani, Rannat kaikki kasvojani, Minun tuiman tukkiani, Minun haitran hapsiani.
Tuhannen on vuotta meri niellyt antiloita, aartehia syönyt; vaatii vielä multa kultasoljen.» Näin sanottuaan heitti hän soljen kauas järven syvyyteen. Mutta sulho läksi suutuksissaan pois, lausuen tytölle: »Itse myöskin lähde siikasille, koska heille, kurja, köyhä annoit kallehimmat aartehesi kaikki!»