United States or Nepal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Rikat kantoi Riian tyttö Perille isänsä pellon, Josta kuului kurjan ääni, Herjan huuto huonehesen; Jossa Maaria makasi, Puhas piika piiletteli, Tinarinta riuotteli. IV. Lasten lauluja. Anto ja saanti. Etpä tieä, minkä löysin Löysin kultaisen munasen; Etpä tieä, minne peitin Riihen päälle rikkasihin, Saunan päälle päistärihin.
Paha on olla paimenessa, tyttölapsen liiatenki: mato heinässä matavi, sisiliskot siuottavi. Ei mato maellutkana, sisilisko siuotellut. Kirkui marjanen mäeltä, puolukkainen kankahalta: "Tule, neiti, noppimahan, punaposki, poimimahan, tinarinta, riipimähän, vyö vaski, valitsemahan, ennenkuin etana syöpi, mato musta muikkoavi!
Kivi on mulla kirkkonani, Pajupehko pappinani, Lahokanto laulajana, Käki muina lukkarina. Kuku kultainen käkönen, Kuku kulta kielellinen, Hoila'a hopiarinta, Tinarinta riuskuttele Käynkö viikonki vilussa, Kauan karjan paimenessa, Astunko ahoja kauan, Viikon soien vierukoita Kesosenko, kaksosenko, Viitosenko, kuutosenko, Vaiko kymmenen keseä, Tahi ei täytehen tätänä. Lepo, lepo, lehmän.
Tämän erityisen arvonsa tähden käkeä lauluissa usein muistellaan ja mainitaan kauniimmilla nimityksillä: kultainen, hopiainen, kultakielellinen, kultalintu, hopialintu, hopiarinta, tinarinta, hietarinta, papurinta, Saksan mansikka, Wiron puola j. n. e.
Neiti tuossa noin sanovi, tinarinta riitelevi: "Päästä pois minua tästä, laske lasta vallallensa kunnotointa kuulemasta, pahalaista palvomasta, tahi potkin pohjan puhki, levittelen liistehesi, korjasi pilastehiksi, rämäksi re'en retukan!"
Jänis saattavi sanoa, Jänis varman vastaella: "Se on sana saatavana, Kieli kerrateltavana: Jo on Katri kaatununna, Tinarinta riutununna, Sortunna hopiasolki, Vyövaski valahtanunna." Tuopa riski Riion poika, Ja paksu Pajarin poika, Tempasi isänsä miekan, Hioi päivän, hioi toisen, Päivän kolmannen lopulla. Kyselevi, lauselevi: "Syötkö syytöntä lihoa, Juotko verta viatonta?"
Sanoi vanha Väinämöinen: "Entä jos minä menisin noihin suurihin sotihin, tasapäihin tappeloihin, joss' on verta säärivarsi, polven korkeus punaista?" Aina Annikki sanovi, tinarinta riukuttavi: "Tunnen mie soanki käynnin! Kun ennen isoni läksi noihin suurihin sotihin, tasapäihin tappeloihin, sata miest' oli soutamassa, tuhat ilman istumassa, nenin jousia nenässä, terin miekat teljopuilla.
Näköhäiriössä joskus tapahtuukin niin, olet tulevinasi, tinarinta tienkäänteessä, kuutamossa, samassa haihtuaksesi kuin vitilumi hangella ... ja jäinen kuusi tiepuolessa taas kohisee ja tiuku ja kulkunen yhä itkee ja minä istun pää hupussa syrjin viimaan ja viluuni.
Neiti vastahan sanovi, tinarinta riuskuttavi: "Sylen, kehno, kelkkahasi, retkale, rekosehesi! Vilu on olla viltin alla, kolkko korjassa eleä." Kullervo, Kalervon poika, sinisukka äijön lapsi, koppoi neion korjahansa, reualti rekosehensa, asetteli taljoillensa, alle viltin vieretteli.
Katselevi kartanolla, Kuunteli kujan perällä, Jopa marja maalta huuti, Puolukainen kankahalta: "Tule neiti noppimahan, Punaposki poimimahan, Tinarinta riipimähän, Vyövaski valitsemahan, Ennenkun etona syöpi, Mato musta muikkoavi! Sat' on saanut katsomahan, Tuhat ilman istumahan, Sata neittä, tuhat naista, Lapsia epalukusin; Ei ken koskisi minuhun, Poimisi minun poloisen."