United States or Tonga ? Vote for the TOP Country of the Week !
En tieä poloinen poika, Poloisiksi päivikseni, Mitäpä minäki mietin; Kuta kurja toivottelin, Kun läksin kotoa koito, Raukka rannoilta omilta, Näille Pietarin pihoille, Ulitsoille uuen linnan; Naisparan pahoille heitin, Oman vaimon ostopaksi, Heitin lapset itkemähän, Pienoset pisartamahan.
Prokko tiellä propatinna, Minä Prokon selkähäni, Kannoin Prokon kartanolle; Prokon lehmät ammomahan, Prokon uuhet määkimähän, Prokon hevot hirnumahan, Prokon koirat haukkumahan, Prokon kissat naukumahan, Prokon lapset laulamahan, Prokon naiset nauramahan, Prokon akka itkemähän, Härkä iski hännällänsä, Vasikka vasarallansa, Lammas kinnikonnillansa, Västäräkki säärellänsä, Tianen kannuksellansa.
Läksin piennä paimenehen, Lassa lammasten keralle; Ajoin lehmät suota myöten, Lampahat palomäkeä, Itse kangasta kaputin, Tulin rannalle ojasen, Täitä rannalla ojasen. Rämähytin raitapuuta, Tuolta poikanen putosi, Solki suussa, vyö käessä. Minä raukka itkemähän, Poikanen kyselemähän "Mitäs itket nuori neito?"
Kesti vuotteli kesä'ä, Kun tiesi kesän tulevan, Kantoi hahtehen kalunsa, Venehesen vei omansa, Lykkäsi venon vesille, Veti päälle purjehia, Itse istuihe perähän, Laittelihe laskemahan, Heitti raukan rannikolle, Verevän vesikivelle, Kultansa kujertamahan, Kaunoisensa katsomahan, Ijäksensä itkemähän, Kuuksensa kujertamahan.
Puhkes joukko suurest' itkemähän, Kukaan seisonut ei kyyneleittä, Mutta neitin kyynelehet loisti, Pitäin kättä kaatuneen, hän lausui: "Vietetä ei murhein muistoasi, Ei kun sen, mi lähtee, unhohtuupi; Suree isänmaasi sua, niinkun Lämmin kesä-ehto kastett' itkee, Täynnä loistoo, riemua ja laulua, Syli auki aamuruskoo kohden." Sven Duuva.
Virkkoi lieto Lemminkäinen, sanoi kaunis Kaukomieli: "Tuoss' on lehto, jossa liikuin, kivet tuossa, joilla kiikuin, tuossa nurmet nukkeroimat, pientarehet piehtaroimat. Mikä vei tutut tupani, kuka kaunihit katokset? Tupa on poltettu poroksi, tuuli tuhkat korjannunna!" Loihe siitä itkemähän; itki päivän, itki toisen.
kun itki kauneuttaan Iphigeneia ja saattoi itkemähän tuhmat, viisaat, jotk' kuuli huhun moisest' uskonnosta. Te kristityt, siks olkaa verkkaisemmat ja älkää niinkuin höyhen tuulen tullen; ei joka vesi teitä pestä saata. On teillä uus ja vanha Testamentti ja Kirkon paimen, joka teitä johtaa: se riittäköhön pelastukseksenne.
Oli ennen ukko, akka, Oli kirjava kananen, Muni kirjavan munasen, Muna vieri hiiloksehen, Hiilet lenti lattialle, Lattia lakehen nousi, Kiukoa kivinen hyppi, Pankko paasinen pamasi. Ukko, akka itkemähän, Kananen kakahtamahan, Harakat hatsahtamahan, Kynnykset kykertämähän, Veräjäiset vieremähän, Aitaset alenemahan, Seipähät lotajamahan, Musta lehmä ammomahan, Muu karja murehtimahan.
Susi suun revittelevi, karhu kiskoi kinttusuonet, puri puolen pohkeata, katkoi kannan sääriluusta. Kullervo, Kalervon poika, sillä kosti piian pilkan, piian pilkan, naisen naurun, pahan vaimon palkan maksoi. Ilmarin iso emäntä itse loihe itkemähän, sanan virkkoi, noin nimesi: "Pahoin teit sä, paimo parka! Ajoit kontiot kotihin, suet suurille pihoille!"
Loi on silmät sillan päälle: silta kaikki siivomatta. Tuosta tunsi tultuansa: ei ole sisar elossa. Vieri valkamavesille: ei venettä valkamassa. Tuosta tunsi tultuansa: ei ole veli elossa. Loihe siitä itkemähän; itki päivän, itki toisen. Itse tuon sanoiksi virkki: "Oi on ehtoinen emoni! Mitäs mulle tänne heitit eläessä tällä maalla?