United States or South Georgia and the South Sandwich Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Jo oisi minulla aika näiltä ilmoilta eritä, aikani Manalle mennä, ikä tulla Tuonelahan: ei mua isoni itke, ei emo pane pahaksi, ei kastu sisaren kasvot, veikon silmät vettä vuoa, vaikka vierisin vetehen, kaatuisin kalamerehen alle aaltojen syvien, päälle mustien murien."
Isäntä panee paimenen laumalleen, ei paimenen, vaan lammasten vuoksi. Jos minulla olisi poika, joka voisi valtikkaa pidellä siinä tapauksessa, että minä kaatuisin, olisi minulla ehkä oikeus, niinkuin minulla on tahto, uskaltaa tätä rohkeaa taistelua; vaan teidän oma Raamattunne sanoo, että lampaat hajoavat, kun paimenet ovat kaatuneet".
Mutta jokainen jäsen näkyi tutisevan ja tuokion perästä kuului väräjävät sanat: "Voi että Tapani ei tiedä tuskaani että kiirehtisi kotiin... Voi voi... Eikö hän edes näkisi unta minusta... Kunpa tietäisin missä hän on, niin lähtisin sinne vaikka tielle kaatuisin.
Jo olisi minulla aika Näiltä ilmoilta eritä; Ei mua isäni itke, Ei emo pane pahaksi, Ei kastu sisaren kasvot, Veikon silmät vettä vuoa, Vaikka vierisin vetehen, Kaatuisin kalamerehen, Alle aaltojen syvien, Päälle mustien murien.» Ainon harhaileminen ilmoittaa hänen levottomuuttansa, jota ei hän enää voi henkensä voimilla hallita.
Tahi jos kuolisin minäki, Kaatuisin katala raukka; Vaan kuka kantaisi surua Vaimostani, lapsistani? Niin mahan majoilla näillä Vielä viipyä vähäisen, Vaikk' on mennyt mielestäni, Ilo poikennut iäksi. Lithovilaisen morsiamen laulu syntymäkodistansa eroava, äitinsä jättävä.
Taas kirjoitin Annalle ennen lähtöäni, lohduttain häntä, ett'ei hän surisi, jos kaatuisin sotakentälle, sillä "soreahan on sotainen kuolema." Ja jos saisin elää, niin palajaisin mainehikkaana ja ylennetyllä arvolla, jolloin ei enää kukaan arvaisi estää Annaa omakseni saamasta. Viikko kului matkalla Wiaporista Krimiin. Sinne päästyäni jouduin heti tuliseen sotaan.
Tämän kumman kuullessani, Haikian havatessani, Usein minä utuinen, Usein utuinen lapsi, Heitän hempiät tupani, Karsin kauas kankahalle; Vierin soita, vierin maita, Vierin ventoja vesiä, Vaikka vierisin vetehen, Kaatuisin kalajokehen, Veikon verkolla veteä, Taaton tarponuotallansa. Ei itkemätöntä aikaa. Osasi minun emoni, Osasi omenan tehä, Taisi taimen kasvatella Ei osannut istutella.
"Minä astuisin kymmenen tuhatta penikulmaa", lausui hän, "minä astuisin siksi, kuin kuolleena kaatuisin maahan, kun vaan saisin laskea nämät rahat alas tuon miehen eteen. Jos saan tehdä sen ja löydän Em'lyn, olen tyytyväinen.