United States or Paraguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuollapa minun kultani sen suuren meren päällä, Vuos' on sitte siirtynyt, kun viimeksi kävi täällä. Kohta taitaa talvi tulla, järvet onpi jäässä, Minun kultani kaukana ja pitkän matkan päässä. Lumipilvet kulkevat sen vanhan tavan vuoksi, Voi jos pilvi kantaisi mun oman kullan luoksi. Emmä tuota surisi, ett' ois matka pitkä, Eikä mua estäisi, ei lumet eikä mitkään.
Mutta ei mikään suunta ole niin suora, ettei laitatuuli laivaa sivulle kantaisi, eikä yksikään luonne ole valettu niin hyvästä teräksestä, ettei jokin vieteri siinä painaisi epätasaisesti. Elämän kompassi näyttää vähän väliä väärin, ja siitä on todistuksena tämäkin kertomus.
Muutaman minuutin kuluttua kokoili tämä pesuvaatteensa ja nousi virran partaalle. Kuun säteet taittuivat kehäksi ympäri hänen päätänsä, joka tänään oli miltei sileäksi kammattu. Näytti kuin hän kantaisi kruunua.
Mutta tämä oli vaan paalu lihassa, eikä mikään paha henki, joka minua kuritti, ja jos Herrani voi pitää naulojen jälkiä siunatuissa käsissänsä, niin miksi minä en tätä muistoa kantaisi siksi kuin pääni viimmeisen kerran levolle laskisin? "Neiti Margery", sanoi Kor houkutellen, "luvatkaa minulle ainoastaan yksi asia!" "Mitä tahdot?" kysyin.
Näin hänen silmänsä valon sammuvan ja hengityksen lakkaavan ja tiesin sen olevan sielun eroamishetken ruumiista, meidän eronhetkemme, mutta minä en tuntenut sitä, minä lauloin yhä; minusta tuntui kuin kantaisi lauluni hänen henkensä ja kohottaisi sen taivaasen. Olin autuas sinä hetkenä, minäkin niinkuin hän korotettuna yli kaiken maallisen tuskan.
Hän huokaa: "J'ai mal au coeur! Mon Dieu, Jean missä nyt viipyy? Hän karitsan hakuhun läksi. Mon Dieu, mon Dieu quel malheur! Ois hän nyt lähellä tässä, niin tottapa daamia kolme myös pyörtyä taitaisi. Kavaljeerit hempein kuiskein pois pitkään heinikkohon ah meidät kantaisi. He virvoittaisivat meitä kuin taitaa miehiset miehet ja niinkuin me kaivattais.
Mutta samassa liitti kätensä ristiin, nosti tummansiniset silmänsä korkeuteen ja rukoili taivaan siunausta tälle kokoukselle, ettei hänen sanansa lankeaisi kivistöhön, ei orjantappuroihin, ei tien oheen, vaan hyvään maahan, joka kantaisi sadankertaisen hedelmän. Sitten otti hän vakavan muodon ja raikkaasti helähtävällä äänellä lausui: »Elkäät olko pahaa vastaan, vaan voittakaat paha hyvällä.»
Samaten oli hän, kun sotajoukko marssi, milloin ensimäisten, milloin jälkimäisten luona, useinpa keskelläkin, ett'ei kukaan rivistänsä lähtisi, että kävelisivät tiheässä lippuinsa lähellä ja sotamies kantaisi ruokansa ja aseensa. Näin vahvisti hän ennen pitkää sotajoukon enemmän hairahduksista estämällä kuin rankaisemalla.
Sielläpä kukkasäyräillä istuskelin, kuullellen, kuinka niitulla viikate soi ja kalat pläiskiilit järvessä. Korea niittu, kultaniittu, kultaniittu Saimen rannalla! Sanokaat: miksi kutsutaan tuo, jonka väri on samankaltainen kuin maan, mutta pyrkii korkeuteen päin, ja näkyypä, kuin kantaisi tuhansilla kärjillänsä taivaan kannen? Mutta nyt käsitän.
Ei jauha taikasi Ylpyttären sydäntä jauhoksi, mahtavampaa sen silloin olla pitäisi! Mene, etteivät Saivon pienet lapset sinua pois kantaisi!" Ja ristin mies meni, mutta hänen sanansa eivät olleet lempeyden sanoja, vaan vihan ja kirouksen. Vielä asui hajallaan metsien syvyydessä, kankaiden ja järvien takana miehiä, jotka eivät olleet vieraan vallan alle taipuneet.