United States or Western Sahara ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei kuulu luiskahdusta, ei näy liikahdusta, ei tunnu henkäystä ei tuulahdusta. Härmäharso koivun ympärillä on kuin valkoisesta hopealangasta ainaisesti liikkumattomaksi valettu. Mitä ihmettä miettii kuu? Mitä ajattelevat pilvet? Mitä uneksii yksinäinen tähti? Olenko minä sama kuin olin siellä? Onko tämä samaa maailmaa kuin se siellä? Paistaako tämä kuu sinne samalla kuin tänne?
Pieni, ahdas leninki oli kuin valettu nuoren, notkean ruumiin ympäri ja päättyi ylhäällä melkein liian suureen poimukaulukseen hoikan, hienon, sinisuonisen kaulan ympärille. Välistä katsahti hän ylös ja hymyili, kun sattui tempasemaan henkeensä väkevää savua, jota kapteeni arkailematta tuprutti häneen päin.
Siinä, samoin kuin hänen leveässä, tasaisessa ja korkeassa otsassaan, vankassa, suonikkaassa kaulassaan ja kuparinvärisessä niskassaan, joka liittyi kuin valettu leveihin, tukeviin hartioihin, oli jotakin sankarillista, jotakin roomalaista. Paksut, ulospäin kaartuvat huulet muistuttivat Neroa, paljaaksi ajeltu alaleuka Sullaa tai Vespasianusta. Tukka oli musta, vaikka jo harventunut.
Ajutanttikannukset kilahtelivat kantapäissä; harmaa palttoo istui niinkuin valettu hänen solakalla vartalollansa ja korkea kaulus piteli hänen päätänsä omituisen hauskasti kangistuneena. Tämä kaikki tosin saattoi olla uniformun syy. Niinkuin aina ennenkin, rakasti hänen musta, tavattoman tiheä tukkansa ohimon seutuja ja korvan edustaa. Ehkä hän myöskin harjalla vähän auttoi sitä etupuolelle.
Minä kyllä pääsisin suksillakin, mutta uskon että näin suuria kauppoja päättämään haluaa yhtiön päämies, herrassöötinki Sirkelius tulla itse ja se ei viitsi hiihtää. Aivan mielellään, aivan mielellään, aivan mielellään, kuului kuin yhdestä suusta isännän, Hemmin ja Tuomaan ääni. Se on sitten valmis kuin valettu, tehty kuin mahdettu, sanoi asioitsija käsiään hieroen.
Hän ei tuntenut mitään vapistusta, ei mitään pelkoa. Hänen mielensä oli tyyni, mutta tämä tyyneys oli sen tyyneyden kaltainen, joka merellä käy raivoavan myrskyn edellä. Se oli luonnon tyyneys vähää ennen hirmuista ukkosen jyrinää. Kauan aikaa seisoi hän liikkumattomana kuni valettu kuvapatsas.
"Niinkuin valettu kuva, niinkuin valettu kuva", vakuutteli Metsäpirtin kirk'herrakin. "Joo, joo, noin talonpoikaishevoseksi", myönsi vielä nimismieskin ruotsiksi. "Mutta vähän liiaksi tiukkaluinen", arveli rovasti, "ja sitä paitsi on sillä kyljet pyöreät kuin tynnyri." "Ja milt'ei liian leveä rinta", uskalsi Smalspink huomauttaa.
Minä en suuresti välitä, sillä yhdestä korvasta sisälle, toisesta ulos!" Se oli Kirja-Tiitsulle kuin sangollinen kylmää vettä olisi valettu hänen ylitsensä lämpimän kylvyn jälkeen, hän luuli jo saaneensa langanpään käteen ja nyt ei ollut hän vielä kuinkaan kaukana. Kun hän jo mietti toista neuvon, tapahtui onnettomuudeksi, että Annan lanka katkesi.
Sopii katsoa. Tämän minä sieltä sain juuri viime viikolla. Näin se on edestä ja näin se on takaa. ROUVA RANK. Nähkääs! Se on kuin valettu. Selästä varsinkin. Ei täällä saa noin hyvästi istuvia, ei vaikka mitä maksaisi. ROUVA LINDEMAN. Niin täällä? Ei puhettakaan. Tuskin Helsingissäkään. ROUVA RANK. Jospa sentään Helsingissä. Magazin du Nordista? ROUVA AHLBOM. En usko.
AAPO. Mutta käyttääksemme tointa kunnollisesti, olkoon meistä yksi niinkuin puheen-kannattaja tuolla mökissä. JUHANI. Tärkeä pykälä. Mutta sinäpä juuri oletkin tähän toimeen niinkuin valettu. Sinulla on hyvät lahjat: puhees on aina herättävä tulta ja leimausta miehen povessa. Totisesti! oletpa syntynyt papiksi. AAPO. Mitä tiedän minä? ja miksi haastelemme lahjoista?