United States or Hong Kong ? Vote for the TOP Country of the Week !


Minä en puhu itsestäni enkä lapsistani, heidän toimeentulonsa on turvattu, ja minä ansaitsen niin paljon että me voimme elää, ja toivon että lapsetkin saavat elää ilman puutetta, ja sentähden minun vastalauseeni teidän menettelyänne vastaan, jota en voi pitää kyllin kypsänä, ei ole johtunut personallisista eduista, vaan periaatteelliselta kannalta minä en voi olla yhtä mieltä teidän kanssanne.

Isä sanoi hänelle: »Elkää huolehtiko lapsistani, heidän autuudestaan pidän minä itse huolen.» »Oletteko varma, että sen voitte?» »Olen», sanoi isä. Sen jälkeen he eivät ole niistä asioista sanaa vaihtaneet, mutta kohta seuraavana sunnuntaina hän saarnasi siitä, että suruttomain lapsia ei saa jättää vanhempainsa varaan. Ollaan menevinämme hautausmaalle. Ei, minä tahdon puhua hänen kanssaan.

Ei, Maggie, ei yhdenkään lapsistani pidä saaman penniäkään rahoistasi." "Mutta Korin tulee saada", sanoin. "Hänen tulee saada käytäntöä, oma koti, ja viettää häitä Feden kanssa. Beden varastoon tahdon maksaa rahat, jotka sieltä olen saanut, ja löytyyhän paljon köyhiä, joita voin auttaa. Oi, on hanska omistaa rahoja!"

Sinä saat meille maksaa tämän kepposen, sinä kavala koira! huusi Långström vihan vimmassa, kohottaen surma-aseen vangin pään päälle. Iske vain, jos mielesi tekee, sanoi venäläinen uhkamielisesti. Minä olen vain herrani ja ruhtinaani halvin orja, mutta minä tiedän kuolla hänen edestään, jos niin on pyhien tahto, ja hän on pitävä huolen vaimostani ja lapsistani.

Hän kirjoitti niin hellästi sinusta ja oli huolissaan, mikä sinusta maailmassa tulee, mutta uskoi sinut kuitenkin Herran huomaan. Et sinä olisikaan hänelle surua tuottanut, näytät niin totiselta mieheltä. Minulla ei ole ollut iloa lapsistani, he ovat menneet kaiken maailman tietä synnin tietä. Fritänkareitakin, jumalankieltäjiäkin on heidän joukossaan.

Pitäkää huolta vaimostani ja lapsistani!" Ja näin sanoen tarttui hän voimakkailla käsillään useampaan häntä kohtaan ojennettuun keihääsen ja painoi heidän kärjet jaloon rintaansa. Siinä häiriössä, joka tästä syntyi, tekivät Sveitsiläiset päällehyökkäyksen; vihollisten tiheät rivit hajoittuivat. Kohta vaipui Itävallan lippu.

Tahi jos kuolisin minäki, Kaatuisin katala raukka; Vaan kuka kantaisi surua Vaimostani, lapsistani? Niin mahan majoilla näillä Vielä viipyä vähäisen, Vaikk' on mennyt mielestäni, Ilo poikennut iäksi. Lithovilaisen morsiamen laulu syntymäkodistansa eroava, äitinsä jättävä.

«Poikakultani, pidät kykyäsi liian ala-arvoisena», lausui äiti. «Sinun lahjasi ja Stjernhökin ovat perin erilaiset, mutta jos sinä niinkuin hän vakavasti ja voimakkaasti käytät leiviskäsi, niin tulee se kyllä aikaa myöten hedelmääkantavaksi. Minun täytyy tunnustaa sinulle, Henrik, että hartain toivoni on ollut ja on vieläkin, että joku lapsistani tulisi eteväksi kirjailijaksi.

Ja kysymys on vaan siitä, että kun minä en enään jaksa tehdä työtä, niin ottaako joku minun lapsistani minun luoksensa, niinkuin Norine ja Cécile ottivat minun isäni. Mutta, Herra Jumala, eiväthän tuollaiset köyhät penikat voi juuri hyviksikään tulla, sitä ei voine kukaan vaatiakaan."

PASTORI. Siihenkö olen sitten tullut että toinen lapsistani minua vihaa, toinen pelkää! ja kuitenkin olen tahtonut vaan velvollisuuteni tehdä velvollisuuteni isänä ja kasvattajana. Olen tahtonut viedä heitä Jumalan tykö. HANNA. Pappa rakas ! PASTORI. Olen tahtonut viedä heitä Jumalan tykö. Olenko siinä menetellyt väärin? Saanko sanoa ajatukseni, pappa? PASTORI. Sano!