United States or Kiribati ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siellä rannalla kuivuivat nuoralla jonkun pyykit. Tuuli pakkautui isoon naisen paitaan ja pullisti sen ihan mahtavaksi näyksi. Varsinkin paidan mahan kohta kelletti siellä ilmassa keinuksissa isommoisena taivasta kohti. Ja yhä sitä mukaa paisui ja pullistui pilvi ja mullistuivat härän silmät. Isku valmistui. Sakari nauroi näylle kuin katketaksensa.
Syvä taiteensa tuntija, laiska ja lihava.» »Mut huttunsa on vähän muikea, vihava.» »... kuin parhainta, makeinta marmelaatia.» »Kupin syötyäs huoli et toista vaatia, mahan täydeltä ei näet ahmita herkkua.»
Pois minun hevosestani! huutaa hän heristäen kirvestään, ja tarttuu hänkin kellonkantimeen. Junnu hellittää. Ja kun hän näyttää epäröivältä ja heikolta eikä näy aikovankaan tehdä tappelua, survaa Tahvo häntä olkapäistä, jolloin Junnu sortuu omiin jalkoihinsa ja hoipertuu maahan. Tahvo hyppää hevosensa selkään, latkii sitä ohjasperillä mahan alle ja ajaa pois.
Käykää vieraat peremmä ... astukaa vain sisään ... ja heti pieni konjakkari kylmästä tultua ... tuokaa sokeria ja kylmää vettä!... Kippis! Tääll' on tupakkaa, sikareja ja paperosseja, kumpaa vain haluttaa ... olkaa hyvät! kehoitteli vallesmanni tulevia ja vei vieraansa perälle. Tohtori tuli, toi suuren mahan mukanaan. Tuli tuomari ja pani nenänsä torvena soimaan.
»Oo!... tpruu!... no no, nyt nousee, pane Erkki kankesi sieltä mahan alle ja väännä, ehkä sitten nousee. Hiiden koni! No oletteko te siellä halvatulta, vai miks'ette tule auttamaan?» Tien mutkasta syöksi esiin ratsastaja. Hevonen lensi kuin noidannuoli. Useimmat vahdit väistyivät pois tieltä, mutta toiset asettuivat kangin ja haralla käsin eteen aikeessa pidättää hevosen.
Siinä seisoo portin suulla ja vahtii poliisikonstaapelia, joka istuu aidalla. HURMERINTA. Sinun täytyy mennä ikkunasta. Rouva Danellkin meni juuri nyt. Hän kertoi, että se härkä oli eilen puskenut muuatta miestä kai pahastikin. HILLERI. Mahan puhki. Mutta se oli vain muuan maalaisrenki. Sen isäntä kai kävi herra toimittajaa puhuttelemassa. Muista, että olet kuningas! HILLERI. Neiti Salmela!
Ei nyt enää ... ei makeata mahan täydeltä ... hyvästi Pulmu! Mutta hänellä oli yhä halu jotain keksiä, ryhtyä johonkin. Entä keppimme? Meidän täytyy saada jostain kepit! Antakaa minulle puukkonne, niin minä leikkaan tuolta pihlajan. Elli koetti vetää veistä tupesta, mutta ei saanut sitä irtautumaan. Olavi tuli avuksi ja he vetivät yhdessä. Ai, ai, enhän vain leikannut?
Kohtasi hän erään mäen alla Taula-Matin, joka, kirves kourassa, etsiskeli kääpiä ja pakurimöhkäleitä, joilla jo olikin täyttänyt paitansa mahan ja poven. Matti kertoili, että hän menneenä yönä oli kuullut surkeata ääntä ja ruikutusta kaukaa metsistä; ja tämä ääni oli hänen mielestänsä muistuttanut Simeonin ääntä.
Vienyt oisin sen Viipuriin, Ryssille vaihtanut tupakkiin. Vihkon kun Venäjän lehtiä sais', johan se paljon parempi ois' kuin kuunnella moista porakkaa, se vielä kun näyttääpi kapustaa. No sillä lailla, sillä lailla! ilakoitsivat toiset. Anna tulla vielä. Ei makeata mahan täydeltä, riittää sekin, sanoi Pekka. Riittää, riittää. Saat viinaa lehmän kellolla, kun sitä kotiutuu, sanoi Matti.
"Elä pöydälle", sanoi toinen, jonka pullo oli vasta vähän enemmillään kuin puolillaan. "Anna mennä, hyvät on laitumet! Kyllä härkä toista antaa." "Vaan jos ei annakaan", sanoi Simo. "Se on täytyminen. Tai minä otan kirveen ja käyn siltä mahan puhkaisemassa." "Sinä et tarvitse enää", jatkoi Simo. "No se ei kuulu sinuun, s na." "Anna tuolle", sanoi toiset. "Niin vaan se tulee kovin humalaan.