United States or Falkland Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Silloin on kaikki hukassa", huokasi Piso antaen käsiensä vaipua. "Tule, Massurius, paetkaamme", kehoitteli Balbus. "Ei, kuolkaamme täällä", huusi Piso. Ensimmäinen goottikypärä tuli jo esille muurin harjan takaa. Silloin kuului kaupungin puoleisilta muurinportailta huuto: "Cethegus! Prefekti Cethegus!" Hän olikin siellä.
Näinä välipäivinä teki Malinen matkavalmistuksia ja kehoitteli Anna Liisaakin tekemään. Ori sai uudemmat, napitetut vyöt selkäänsä ja kaksi hyvin huutavaa kulkusta länkien nokkiin. Peurantaljakin pantiin nyt reen perän päälle, jota hän muulloin piti säästäen, siitä kun tahtoi kovin paljon karvoja irtautua. Anna Liisalla oli eräs omaistyttö toverina.
Palattuaan ulkomailta vuonna 1847 kuului tähän valittuun seuraan myöskin F. Cygnæus, joka etupäässä mahtipontisin ylistelysanoin kehoitteli ja innostutti meitä, niin että meistä tuntui kuin voisimme olla hänen mahtavain siipiensä suojassa. Näyttämön muuttamisesta seurasi monta muutakin muutosta.
Mielihyvissään näykkäsi ruuna Heikkiä huulillaan, tavotellen häntä nuollakseen, pisti turpansa sieramia myöten kauroihin, ja alkoi niitä purra rouskutella. Rouskuttele, ruuna, rouskuttele, kehoitteli haltija. Me lähdemme nyt ja jätämme sinut rauhaan. Hyvästi, Polle! Hauskaa joulua!
"Voi kyyhkyläiseni", kehoitteli Galatea, "älä kiihoita mieltäsi. "Tiedäthän, mitä persialainen sanoo. Jokainen rakkauden tai vihan aiheuttama " "Haa, viha ja rakkaus on elämää. "Ja viha on ihmisen vanhentuessa vieläkin suloisempaa kuin rakkaus. "Rakkaus on uskoton, viha uskollinen." "Minä olen kummallakin alalla", sanoi Cethegus, "oppipoika rinnallasi.
Ken tällä haavaa olisi seisonut ulkona akkunan kohdalla, olisi nähnyt, kuinka Roikka-Taavetin kasvot kummallisesti värähtelivät ja kuinka hän salaa pyhkäsi rikkinäisellä hihallaan kaksi suurta kyynelkarpaloa poskiltaan. "Tulkaa nyt, Taavetti!" kehoitteli emäntä. Taavetti kääntyi äkisti, astui Antin luo ja kysäsi: "Onko loppu?" "On!" vastasi Antti. Ja he löivät kättä vahvikkeeksi.
Enemmän sitä pitää syödä ja juoda, kehoitteli Petu. Markkinoita ei ole joka viikko. Ei sitä nyt siltä rupea itseään halkaisemaan, estelivät tytöt. Vähän tämä vielä on, eikä teillä ole siihen kuskipoikaanne luottamista, se istuu siellä päivänsä tarkkaan yhdellä maksulla, ivaili Petu. Istuessapa tämä taitaa meiltäkin mennä. Onko jo ikävä? nauroi Petu. Mikäs ikävä täällä on, sanoi Viija.
Ja hän oli, kun akka kehoitteli, kävellyt kysäisemään täältä, että millaiset nuo possakat ja muut ehdot sitten tältä voudilta olisivat. Muttinen vastasi, että paljonkos niitä, tällaisella tilalla. Tällaisella muka: ainoastaan sataviisikymmentä tynnyrinalaa, niin sanoi. Rikas se oli, pakana, jo silloin; tai ei ymmärtänyt maalaisoloja.
Sama on mielemme meidänkin, virkkoivat vanhimmat, ja koko muu tupa yhtyi heihin. Silloin kuului Jorman ääni uunin kupeelta, jossa hän istui portaitten päässä kumarissaan: Saaneeko vanha mies eroavan mielensä virkkaa? Sano, setä, mielesi, kehoitteli Panu. Enhän tiedä, millainen mahtaja lienee Kontolan uusi pappi, lienee hyvinkin pelättävä, Panuhan sen tiennee.
»Enkä» pääsi pojalta ja itkun mukana uhkaus ja hän alkoi harata vastaan. Isä oli taasen silmälasien läpi katselupuuhissa ja kiroili: »Tuo paholaisen ränttikin on tuossa uapisessa niin pientä, jotta tokko tuosta tulloo tolokkuu!» »No tule nyt sukkelaan», kehoitteli äiti, vetäen poikaa.