United States or Saint Barthélemy ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ilpo kysyi arpaa, kotikannusta saunassaan tiedusteli, mutta ei arpa mitänä tiennyt; palanut oli iso kannus, joka koko heimon asioissa neuvoja antoi, ja vapisi arpojan käsi. Poissa oli oikea arpoja. Ja mitäpä arvastakaan, valetta oli Panullekin ladellut... Lähetettiin Jorman majalle miehiä neuvoa kysymään.
Heikko, mutta yhä kirkastuva tulenloimo valaisi taivasta sieltäpäin, mistä Reita oli tullut. Reitalan aholla palaa! Mikä siellä palaisi? Sauna palaa! Joutukaa apuun! Hirmuja tekevät. Näitkö isääsi, Jouko? huusi emäntä. Ilpolassa oli ollut, mutta yhdessä lähteneet, vastasi Jouko. Vie sinä, Jouko, sana Kuismalaan ja ... minä juoksen Jorman tuvalle! Pappi jäi saunaan nukkumaan! sanoi Reita.
Sama on mielemme meidänkin, virkkoivat vanhimmat, ja koko muu tupa yhtyi heihin. Silloin kuului Jorman ääni uunin kupeelta, jossa hän istui portaitten päässä kumarissaan: Saaneeko vanha mies eroavan mielensä virkkaa? Sano, setä, mielesi, kehoitteli Panu. Enhän tiedä, millainen mahtaja lienee Kontolan uusi pappi, lienee hyvinkin pelättävä, Panuhan sen tiennee.
Mutta se on paha, kun ei enää korvaa kallisteta Väinönkään viisaudelle, joka sananparsiin puki ajatuksensa aarteet ja soiton ja laulun opetti. Mikä mies on Panu hänestä pilkaten puhumaan? Eivät olleet asiat Jorman mielestä oikein olleet siitä pitäen, kun Panu oli ne ajaakseen ottanut.
Se olisi kuitenkin Jorman mielestä pitänyt olla lieventämässä Karin rikosta metsän haltijan silmissä, ettei hän ollut tiennyt pyhitettyä otusta ajavansa ja että hän oli jättänyt varman saaliinsa haltijalle, kun sen kerran oli nähnyt pyhälle vuorelle juoksevan. Vaikkei sitä nyt sentään tiennyt, mille tuulelle Tapio sattui... Mutta siitä olivat nyt kumpainenkin selvillä, että uhri on tarpeen.
Entä kun hänen ilveksensä ammuit pyhältä vuorelta? En ole hänen ilveksiään ampunut! Kari tietää, hän puhukoon. Niin on kuin Jorma sanoo! Kari kertoi, miten he Jorman kanssa olivat ilvestä ajaneet ja sen Panun ampumana pyhältä vuorelta tavanneet. Semmoinen olet! lopetti hän. Tiesin, mitä tein, vastasi Panu päätään nostaen. Haltijalta luvan hankin, haltijain tahdon tiesin.
Kovin kävi Jorman mieli pahaksi tätä pojan onnettomuutta. Tuolta hän tulikin järven poikki, oli nolostuneen ja uupuneen näköinen. Haltijan eläin, jota ajoin, sanoi Kari. Vuoreen juoksi, ja sinne jätin. Kenen luulet työksi tätä? Pahansuovan työtä. Olisiko Panun? Karikin uskoi, että se oli Panun työtä.
Mutta Jorman tarkka silmä näki ja korva kuuli, ettei nuoren miehen mieli ollut niin levollinen kuin mitä hän tahtoi näyttää. Annikin oli vouti tahtonut saunapiiakseen pestata, niinkuin oli jo niin monen tytön tätä ennen pestannut ja siihen pilannut, ja yhdessä liitossa näkyi olevan Panu. Orjatyttärillä hän heimolle etuja osti, eikä kukaan käynyt kurjia puolustamaan. Mutta Annikilla oli puolustaja.
Saisinhan talooni miehen, joka johonkin kykenisi. En luule saavasi, vaikka mitä taikoja tekisit. Kari on niitä miehiä, joihin ei taika pure. Se on sitä Jorman lahkoa. Oletko koettanut? Koetin taikoa irti Annikista. Syötin salaa karhun aivoja ja sydäntä ja käärmeen pään läpi laskettua vettä juotin, mutta yhä enemmän alkoi antimia lunnaiksi kantaa. Et ottaisi vastaan.
Siitä yöstä alkaen oli Panu muuttunut ja hänen tehtävänsä hänelle selvinnyt. Talon asiat huostaansa otettuaan ja tehtyään onnistuneita kaupparetkiä toimitti hän kevään tullen Jorman apuna uhrit ja toimitti ne niinkuin vanha tietäjä.