United States or Liechtenstein ? Vote for the TOP Country of the Week !
Näin sanoen, nosti munkki ylös vedestä suurta, musta-päähineellä peitettyä päätänsä. Paetkaamme! huusi Jeanne. Tuossa karkaa suuri saukko meidän päällemme. Ei niinkään, vastasi Pierre, kyllä minä sen kepilläni karkoitan.
Tässä ei ollut muuta neuvoa, kuin kömpiä kuivalle maalle takaisin. Krits, krats kiipesi hän jälleen merestä. Nyt seisoi hän eräässä kylässä Suomenmaassa. Siellä oli suojasää, aurinko paistoi ja lapset laskivat mäkeä, rinnettä alas, pellon luona olevalle riihelle. Ovatko ne sammakoita? kysyi jättiläinen. Suuri jättiläinen, paetkaamme, täällä on vaarallista viipyä! varoitti mustakeijukainen.
Minä olen kyllä lähettänyt sanan kolmelle ystävälleni, vaan kuka sen tietää tavataanko heitä kotona. Niin niin, te olette oikeassa, huudahti rouva Bonacieux kauhistuneena; paetkaamme, pelastakaamme itsemme. Näin sanoen tarttui hän d'Artagnan'in käsivarteen ja veti häntä innokkaasti puoleensa. Vaan minne pakenemme? kysyi d'Artagnan, minne pelastaudumme?
Koira on päässyt irti, niinkuin näette, ja juossut suolle, vaan he tulevat tänne aivan varmaan, sillä täällä ei ole muita asunnoita." "Niin, he tulevat ihan varmaan tänne." "No niin, paetkaamme siis. Me voimme vielä päästä pakoon pimeässä." "Ei, me jäämme tänne." "Hullu, uhratkaa te henkenne, vaan en minä sitä aijo tehdä. Jääkää tänne, jos tahdotte, vaan minä puolestani menen tieheni."
Muuta kostoa hän ei tarvitse. Julle Liljan vaimona et tule olemaan. Kuolemme yhdessä kurja, kurja petturi, kyykäärme!" Edvard keskeytyi puheissaan Klaaran ra'ottaessa silmiään. Hiljainen hengähdys kuului Klaaran huulilta, ja hän sopotti epäselviä katkennaisia sanoja. "Paetkaamme yhdessä kauvas kauvas tuntemattomiin maailman ääriin" oli Klaaran ensimäiset, selvät sanat.
"Silloin on kaikki hukassa", huokasi Piso antaen käsiensä vaipua. "Tule, Massurius, paetkaamme", kehoitteli Balbus. "Ei, kuolkaamme täällä", huusi Piso. Ensimmäinen goottikypärä tuli jo esille muurin harjan takaa. Silloin kuului kaupungin puoleisilta muurinportailta huuto: "Cethegus! Prefekti Cethegus!" Hän olikin siellä.
Hän ymmärsi Rikbergin sielun taistelun. Paetkaamme mieluummin ennen kuin uusi rikos tapahtuu, kuiskasi hän Rikbergille. Mutta ennen kuin hän oli saanut sanansa loppuun lausutuksi, oli Rikberg jo menossa ovella. Arnoldin huoneessa oli kaikki hiljaista. Rikberg pysähtyi keskelle lattiaa ja tuijotti yhteen paikkaan.
"O taivahan Jumala!" rukoili Signe, "anna minun muotoni muuttua; anna minun tulla pahannäköiseksi kuin yö, että voisin palvella sinua puhtaalla sydämellä! Ah, Appellona," jatkoi hän pitkän vaitiolon jälkeen, "paetkaamme nyt pimeässä tästä kauheasta paikasta. Onhan sinun tallessasi avaimet? Jos kuolisimmekin myrskyyn ja lumipyryyn, niin olisimmehan kuitenkin vapaudessa."
Paetkaamme niin pian kuin mahdollista, ehdoitti täti Maria. Paetkaamme, minne? sanoi opettaja, onhan tauti jo levinnyt kaikkialla tässä tienoossa. Tarkoitan, kauas pois, maan rajojen ulkopuolelle. Sinne on jo pantu sulkuja, jonka ylitse ei kukaan pääse. Sehän on kelvotonta! Ei suinkaan ihmisiä voida estää jättämästä maata, jossa kolera raivoaa? Kyllä voidaan.
Ne ovat kardinaalin henkivartijoita, ei ole silmänräpäystäkään aikaa hukata! huudahti mylady. Paetkaamme, paetkaamme! Niin, niin, paetkaamme! toisti rouva Bonacieux, mutta hän ei voinut astua askeltakaan, pelko oli hänet naulinnut kiini paikoilleen. Ratsumiesten kuultiin ajavan ohi ikkunan alitse. Tulkaa, tulkaahan nyt! huudahti mylady, koettaen vetää käsipuolesta nuorta naista perässään.