United States or Lebanon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kauppias vietiin viime-öiseen koppiinsa ja jätettiin sinne koko päiväksi. Ja koko päivän itki Bonacieux niinkuin aimo kauppias; sillä niinkuin hän itse jo sanoi, hän ei ollut mikään miekkamies. Iltaisilla kello yhdeksän aikaan, juurikuin hän oli asettumaisillaan levolle, kuuli hän askeleita käytävässä. Askeleet lähestyivät hänen oveansa, se aukeni, ja vartijat tulivat sisään.
Kaikki kävi niinkuin rouva Bonacieux oli ennakolta kertonut. Lunnassanan kuultuansa kumarsi Germain; kymmenen minuutin kuluttua oli de la Porte vahtihuoneessa; parilla sanalla kertoi d'Artagnan hänelle koko asiain tilan ja ilmoitti, missä rouva Bonacieux oli. De la Porte otti kahteen kertaan selvän osoitteesta ja lähti sitten juoksujalassa menemään.
Ei mitään; hän käski minun odottaa ja minä odotin. Te olette kiltti mies, hyvä herra Bonacieux! sanoi kardinaali. Hän nimittää minua hyväksi herrakseen! arveli kauppias itsekseen. Peijakas, asiat käy hyvin! Tuntisitteko vielä nuo portit? Kyllä. Tiedättekö numerot? Tiedän. Mitkä ne ovat? N:o 25 Vaugirard'in kadulla; toinen N:o 75 Harpe'n kadulla. Hyvä, sanoi kardinaali.
Tosin; mutta muutamissa tapauksissa on viisi minuuttia viisi vuosisataa. Kun lemmitään. Niinpä niin! Kukas teille sanoo, ett'en minä ole asioissa rakastajan kanssa? Teitä odottaa mies? huudahti d'Artagnan, mies! Kas niin, nyt on kiista taas alkamaisillaan, sanoi rouva Bonacieux, hymyillen vähän kärsimättömän sekaisesti.
Kuningatar riensi pienen pöydän ääreen, jossa oli mustetta, paperia ja kyniä: hän kirjoitti kaksi riviä, sulki kirjeen kuoreensa ja jätti sen rouva Bonacieux'ille. Mutta, sanoi kuningatar, nyt unhotamme erään varsin tärkeän asian. Minkä? Rahat. Rouva Bonacieux punastui. Niin, se on totta, sanoi hän, ja minun täytyy tunnustaa Teidän Majesteetillenne, että minun mieheni...
Hänellä oli muutoin jälellä sangen yksinkertainen keino päästä selville rouva Bonacieux'in matkan menopaikasta: seurata häntä. Tämä keino oli niin yksinkertainen, että d'Artagnan käytti sitä aivan luonnon ja vaiston vaatimuksesta. Mutta nähdessään nuoren miehen kohoavan muurin kulmauksesta kuni patsas ja kuullessaan askeleita takanansa, rouva Bonacieux huudahti ja lähti pakoon.
Hän on minulta salaa ryöstetty. Ryöstetty? sanoi komisarjus. Aa! Bonacieux kuuli tuosta "aa"-sta, että asia rupesi yhä enemmän sotkeutumaan. Hänet on teiltä ryöstetty, vai niin! toisti komisarjus, ja tiedättekö kuka mies hänet on ryöstänyt? Luulen hänet tuntevani. Ken on hän? Huomatkaa, ett'en tiedä varmaan mitään, herra komisarjus, ja että minä vaan epäilen. Ketä epäilette?
Siinä tapauksessa mylady menisi puutarhan ja metsän kautta jalan kylään: olemme jo maininneet että mylady tunsi erittäin hyvin tämän seudun Ranskanmaata. Jos muskettisotureita ei näkyisi, menisi kaikki suostutulla tavalla. Rouva Bonacieux nousisi vaunuihin ottamaan muka jäähyväisiä mylady'ltä ja vaunut veisivät hänet pois.
Aivan niin, hyvä herra Bonacieux, lausui d'Artagnan, uskokaa minun olevan täynnä kiitollisuutta teitä kohtaan sellaisesta menettelystä, ja, niinkuin jo sanoin, jos voin olla teille miksikään avuksi... Sen uskon, herra, minä uskon sen, ja kun tulen sanomaan teille: niin totta kuin nimeni on Bonacieux, niin on minulla luottamus teihin. Jatkakaa siis, mitä aioitte minulle sanoa.
Mutta! huudahti Bonacieux, ei tämä ole herra d'Artagnan, jota minulle osoitatte! Kuinka! eikö hän ole herra d'Artagnan? huusi komisarjus. Ei millään muotoa, vastasi Bonacieux. Mikäs tuon herran nimi on? kysyi komisarjus. Sitä minä en voi sanoa, minä en tunne häntä. Kuinka! ettekö tunne häntä? En. Ettekö ole häntä koskaan nähnyt? Kyllä; vaan en tiedä mikä hänen nimensä on.