United States or Dominican Republic ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän ei huomannut Arnoldin kiiluvia silmiä, kun ne hänen jälkeensä tähystelivät. Ester tuli hiukan levottomaksi kuultuaan Rikbergin matkasta, mutta eihän sille mitään voinut. Kauvanko siellä viivyt? hän kysyi. Se riippuu kokonaan siitä, miten paljon asioita saan, sillä kuuluu olevan muitakin, eikä vain metsäkauppa.
Sitten tuli kovat pakkaset. Celciuksen lämpömittari osotti kovimpina pakkaspäivinä aina 38 astetta alle nollan. Usein puhaltelivat myöskin kovat pohjatuulet. Eräänä pakkaspäivän aamuna kutsutti Arnold Rikbergin luokseen. Teidän pitäisi lähteä nyt Helsinkiin minun asioilleni, sanoi Arnold.
Hm hm jospa minäkin olisin sellainen! Mutta Arnoldia alkoi vaivata ikävät ajatukset. Hän joi lasinsa pohjaan. Ikkunastaan näki Ester Rikbergin vakavin askelin kulkevan pihan yli. Kenelläkäs nyt oli määrä? Hän tahtoi selvyyttä, meni salin ovelle ja tirkisti salaa sisälle. Hänen miehensä istui entisellä paikallaan ja tyhjensi juuri lasinsa.
Niin mielelläni, vastasi Rikberg painolla. He joivat kahvia. Ester oli hetkisen vaiti, puhui sitten tasaisella äänellä: Ja ettei teille jäisi mitään epäselväksi ja arvailemisen varaan, tahdon huomauttaa, että minä itse määrään isän lapselleni. Sen täytyy olla terveen ja voimakkaan ja lapsesta pitää tulla samanlaisen. Hän keskeytti odottaen Rikbergin lausuntoa.
Kiirein askelin riensi Arnold kamariinsa, tarkasti kaikki paikat. Rikberg seisoi oven suussa. Viimeksi meni Arnold sänkykamarin ovelle. Se oli lukittu. Silloin astui Rikberg esille. Herra nimismies, hän sanoi kohteliaasti, mutta vakavasti, minulla olisi nyt teille hyvin tärkeätä asiaa. Se koskee taloutta ja maanviljelystä. Arnold käännähti äkkiä takansa, kuullessaan Rikbergin äänen.
Kun Rikberg esitti muuttoaikeensa Arnoldille, sanoi tämä melkein itkukurkussa: Mitä pahaa olen teille tehnyt, kun nyt taas tahtoisitte lähteä? Rikbergin täytyi myöntää, että hän oli tehnyt vain hyvää. No mitä varten sitte? kysyi Arnold. Ja neuvottelun jälkeen katsoivat he taas velvollisuutensa vaativan jäämään.
Arnold nousi kuin kevyt tallukka Rikbergin syliin. Reki oli jo alta pois. Aja, Arvi! komensi Rikberg niin voimakkaasti, ettei Arvi uskaltanut taakseen katsoa saadakseen tietää, mitä siellä tapahtui. Ja Arnoldin hevonen katosi korkean koivukujan varjoihin. Irma sai yksin ajaa kaupunkiin.
Kiitän teitä kaikesta, hän sanoi katsoen alas. Pikku ruumis oli laskettu maan poveen. Surumielin kulki Ester kotiinsa Rikbergin häntä voimiensa perästä lohdutellen. Kun he olivat tulleet Esterin kamariin, oli pöydällä pakka isoja papereita. He huomasivat ne avioeropäätökseksi. Esterille oli erityisesti kirje, hän näki osotteessa Arnoldin vapisevan käsialan. Hän luki: "Entinen Esterini.
Ehkä on parasta, sanoi Ester raskaasti. Arnold nukkui, Ester meni omaan huoneeseensa ja kutsui Rikbergin luokseen. Jospa Arnold Ester ei ollut kutsunut häntä miehekseen enää pitkiin aikoihin nyt pian paranisi, että saisin hänelle ilmaista suuren salaisuuteni. Kunhan hän saa runsaasti lepoa; kyllä hän siitä vielä nousee, vastasi Rikberg.
Kirjettä lukiessaan oli Ester alkanut väristä, ja vaivoin hän oli päässyt kirjeen loppuun. Rikberg tuskin ymmärsi viimeisten sanain merkitystä. Hän tuki Esteriä, ettei tämä kaatuisi, otti kirjeen ja itse sen luettuaan vasta täysin tajusi sen kamalan sisällön. Rikbergin kädet pusertautuivat nyrkeiksi ja koston kirous karkeloi hänen huulillaan. Ester tuskan valtaamana katsahti häneen.