United States or Jamaica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos siis esim. tavoittelemme rikkautta, pakenemme välttämättömästi köyhyyttä; koettaessamme vapautua taudista, pyrimme terveyteen, j. n. e. Sentähden sama vaikutin minusta näyttää saattavan tavoittelemaan hyvää ja samalla pakenemaan sille vastakkaista pahaa.
Koska siis näin on asian laita, on ainoastaan yksi keino pelastua arvaamattomista seurauksista." "Ja mikä keino?" kysyi neitonen. "Että pakenemme täältä", esitti Juhana. "Seuraa minua setäni luo. Siellä meidän ei tarvitse kärsiä omaistemme vainoa. Päin vastoin meitä siellä kohdellaan mitä hellimmin. Silmäini edessä kangastaa siellä onnellinen tulevaisuus!
"Enemmänkin!" huusivat kaikki, kummastellen päällikkönsä vakavuutta ja päättäväisyyttä. "Minä toimitan meille koko laivan", sanoi Mark vakavasti, "ja sillä pakenemme tästä maasta, joka on täynnä häpeätä ja kahleita." "No, ijankaikkisen Jumalan tähden! kuinka taidat sinä saada laivan valtaasi, kapteeni?" "Kuulkaa", sanoi Mark.
Isä sanoi aina viisaimmaksi iskeä viholliseen takaapäin ja siten vähitellen napsia heidät kuoliaaksi itse ollenkaan näyttäytymättä. Niin mekin teemme. Jos kimppuumme hyökätään, pakenemme, kunnes talonpojat väsyvät takaa-ajoon. Silloin palaamme ja aloitamme uudelleen. Jos joudumme hajalle, kokoonnumme lähimmälle korkealle vuorenhuipulle.
"Ell'ei hän yöllä ole ajatustaan muuttanut, niin hän vaatii minua menemään", virkkoi Valpuri. "Siitä ei tule mitään", sanoi Helena. "Me pakenemme vaikka Amerikaan ja tulemme kyllä toimeen". Kovassa sielun tuskassa seisoi nuori tytär Helenan edessä.
Tuntuu niin kylmältä ja tunteettomalta, kuin ajattelee, miten väsähtymättä aika rientää ijankaikkisesti edelleen, juuri samalla kuin jonkun rakastetun olennon aika on pysähtymäisillään. Mutta kuta kylmemmältä ja tunteettomammalta kaikki tuntuu tuskassamme, sitä hartaammin pakenemme jonkun toisen ihmissydämen luo, jonka uskomme sykkivän meille osanottavasti.
Jos ennen kuin Hätyyttää karju, sitä pakenemme, Niin ajoon sillä vaan sit' ärsytämme Ja päälle käymään vastoin aikomustaan. Palaja, käske herras oiti tänne; Menemme sitten kahden Toweriin, Ja nähdä saa hän, ett' on karju säisy. SANANSAATTAJA. Sananne, herra, heti hälle saatan. CATESBY. Suloista huoment', armollinen loordi! HASTINGS. Huometa, Catesby! Varhain liikkehellä.
Minä olen kyllä lähettänyt sanan kolmelle ystävälleni, vaan kuka sen tietää tavataanko heitä kotona. Niin niin, te olette oikeassa, huudahti rouva Bonacieux kauhistuneena; paetkaamme, pelastakaamme itsemme. Näin sanoen tarttui hän d'Artagnan'in käsivarteen ja veti häntä innokkaasti puoleensa. Vaan minne pakenemme? kysyi d'Artagnan, minne pelastaudumme?
Kun hän huomasi, että hänen edessään oli totisesti särjetty ja katuwainen sielu, murtui hänenkin mielensä. Kyyneleet nousiwat hänen silmiinsä, kun hän otti miestä kädestä kiinni ja sanoi: "Paljon on meillä kaikillakin syntiä mutta Jumalalla on paljon enemmän anteeksi antamusta, kun pakenemme Hänen Poikansa ansion turwiin." Tämä waikutti mieheen niin, että hän melkein ääneensä itki.
Vaikka viha on rakkauden vastakohta, ei siinä voida havaita yhtä monta lajia, koska emme huomaa niin suurta erilaisuutta siinä pahassa, jota vapaaehtoisesti pakenemme, kuin siinä hyvässä, jota tavoittelemme. Mieltymyksestä ja kammosta. En voi havaita muuta kuin yhden huomattavan seikan, joka erottaa nämät kaksi mielenliikutusta toisistaan.