United States or Tonga ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tunnetaan myös eräs ylevä patarouva, joka nimittää itseään Mark r E t ja joka kertoo jokaiselle, joka vain viitsii kuunnella, että kaikki ruotsalaiset ovat tyhmempiä kuin teurassonnit, minkä hän sitovasti todistaa sillä, että hän nyt yli puolen vuotta on heitä niin sanoaksemme potkinut portaista alas.
Mark Brandon kävi sill'aikaa pitkin laivan kantta, ikäänkuin hän olisi tahtonut antaa väellensä tärkeitä käskyjä ja kuiskasi hiljaisesti: "Olkaa valmiit!" Muutaman minuutin perästä olivat kaikki varustettuina ja kun tuuli kiihtyi ja laivamiehet työskentelivät purjeiden kanssa, luuli Brandon että hetki ryhtyä toimeen oli tullut. Hän toivoi vaan majorin ja perämiehen vielä menevän pois kannelta.
Nyt tunsi Jeriko tosiksi kasvatusisänsä sanat, "ettei jokaisella soittoniekalla ole ollut opettajana Arnold Mark Meyer", ja hän olisi ollut täydellisesti onnellinen, jollei vaan Sormulan Loviisa olisi ollut Kallen kihlattu morsian, mutta sittenkin oli hän onnellisempi, kuin milloinkaan oli uskaltanut uneksiakaan.
Totta on, kuten pian tulette huomaamaan, että ei milloinkaan, kaikista tuskista ja kärsimyksistä ja hirvittävistä kostonpuuhista huolimatta, voinut Mark karkoittaa sydämestään Isoldea yhtä vähän kuin Tristania, mutta tietkää, arvon herrat, hän ei sittenkään ollut juonut yrttiviiniä. Ei myrkky eikä taika, vaan ainoastaan hänen oman sydämensä jalomielinen hellyys ylläpiti hänessä rakkautta.
Tässä silmänräpäyksessä luuli Mark voivansa tehdä paonyrityksen, vaikka hänen kätensä olivat sidotut, ja juoksi hänelle omituisella sukkeluudella pensasmetsään, jossa hän minuutissa olisi voinut kätkeytyä korpraalin näkyvistä.
Nyt olivat Gorvenal ja Dinas jälleen hänen vuoteensa ääressä, mutta kuningas Mark oli poissa, ja Tristan huokaili: "Totta on, rakas eno, että ruumiini nyt levittää vielä inhoittavamman myrkyn löyhkää kuin ennen, ei edes teidän rakkautenne voi enää voittaa inhoanne."
"Katso, Mark, jokainen on lähinnä itseänsä, ja jos en minä olisi sitä tehnyt, niin olisi joku muu sen tehnyt." "Varmaan", sanoi Mark. "Minä olen myös siihen tyytyväinen, että asialla on loppu, sillä elämä, jota vietimme metsässä, oli tuiki surkeaa."
Iloisesta hämmästyksestä ei yksikään voinut laivalla kotvaan puhua, mutta kun tultiin varmaksi siitä, että vaara oli ohitse, kokosi Mark väkensä ympärillensä, merimiesten kokoillessa sinne tänne hajoitettuja aseita ja asettuessa majorin ja perämiehen ympärille. Samassa keksi Brandon mustan savupilven, joka nousi rantaa rajoittavien mäkien takaa.
Silloin kuningas Mark ylisti kyyhkysiä, jotka niin kauniilla ja kohteliaalla tavalla olivat tuoneet hänelle kultaisen hiuksen, hän ylisti myös Tristania ja niitä sataa ritaria, jotka hauraalla ja seikkailevalla haahdella olivat lähteneet hakemaan hänelle hänen sydämensä iloa ja silmiensä päivänpaistetta. Voi surun surkeutta!
Niin pian kun Mark oli vakuutettu petoksensa onnistumisesta, poistui hän seuraajansa kanssa vastakkaiseen suuntaan. Hän koki ensin ryömien päästä metsään ja sitte ajatteli hän toista tietä tulla sinne, missä arveli majorin tytärten ja rahain olevan. Kahakka. Mahdoton olisi selittää perämiehen vihaa, kun hän huomasi prikin surullisen tilan.