United States or United Kingdom ? Vote for the TOP Country of the Week !
Laivoja oli ankkurissa, niistä yksi kolmimasto rannempana muista. Lyhdyn valkea loimotti sen kannelta. Katsoin kelloani; se ei ollut vielä kahdeksaakaan. Oli kuitenkin mielestäni sopiva aika kääntyä kotiin. Lähdin niin kävelemään, mutta en pitänyt kiirettä. Katu, jota kävelin, oli syrjäkatu. Yhtään ihmisolentoa ei näkynyt. Minulle se oli nautintoa.
Hänen mentyään saliin, näyn todellisuus kumminkin vahvistui, sillä lähteen vierellä tapasi hän hopeakantelen auringon paisteessa hohtamassa. Hän riensi tätinsä luoksi, kertomaan kaikkea mitä oli tapahtunut, ja pyysi häntä katsomaan kannelta, todistaakseen kertomuksensa todenmukaisuutta.
Jos voisin talveksi jäädä tänne, kotiopettajaksi Kontolan pappilaan ja samalla jatkaisin lukujani siinä vanhassa pirtissä ja iltaisin kannelta soittaisin soittaisimme. Jos hän tuossa istuisi, alahangoilla, ponnistaisi kaareen kauniilla jalalla, pistäisi silloin tällöin airollaan veteen, lepäisi taas. Voiko sellaista onnea ikinä olla? Toteutuuko se kenellekään koskaan juuri se, mitä toivoo?
Hän, joka kai'utti Suomen soissa ja saloissa runottaren luomaa kannelta, hän, mi ilmoille saati somat, soreat Suomen laulut ja veisut syntyneet Suomelan sammolta. Hän on muinaisuutemme henkiin herättänyt, elomme, olomme pyrintöihin uusiin edistänyt. Hänen ovat ansiot, suuret ja monet, kansamme, kielemme kehityksessä, hänen ovat muistot ja pyhimmät tunteet, meillekin jalossa merkityksessä.
Hän jo pullahti puoliruumiiseeensa vedestä ylös ja sai samassa kiinni köydensilmukasta, joka hänelle laivan kannelta nakattiin. Laivan laitaan ponnistaen kapusi hän sitä myöten peräkannelle, ja viimeisellä välillä auttoivat häntä laivamiehet niskasta, nostaen kuin märkää koiraa suvannosta.
Ja Marjatan poika lausui: "Lähde ensin katsomaan, itse kanssani näkemään, joko kansasi kaipaa Päivän poikaa, joka odottelee omaansa." Yhdessä he astuivat eteenpäin, jo joutuivat laajaan laaksoon, jossa nuoret leikkiä löivät. Siellä lauluja laulettiin, siellä kannelta kajahutettiin, illan ihanuutta ylisteltiin.
Vihdoinkin sinne päästyämme oli siellä surkea näky edessämme. Naiset olivat kyyristyneinä yhdessä nurkassa, kuolon kalpeina meritaudin kauheita tuskia kärsittyään. He olivat luulleet viimeiset hetkensä tulleen. Kannelta kuuluneet huudot ja myrskyn kauheus olivat heille tuntuneet vielä kauhistavammilta kuin meille, jotka vaaraa avoimin silmin katselimme.
Oli ihan tuskallisen tukalaa kävellä tässä ja kuunnella ja vastata! hän tunsi käyvän itselleen vaikeaksi hillitä mieltänsä. "... Ja sitten et ole kenenkään naisen kuullut vastaavan niinkuin hänen, Juhl!... Se osoittaa kuinka uljas ja komea hän on kannelta, sielunsa puolesta tarkoitan minä!" pitkitti Lind taas.
Ja kuin sepon toimin ja töin tuo nous tarun Sampo, antaja auvon ja onnen muinahisen, niin voittava kansan on voimin sen henkikin, heilivä hiljaisin päivin ja öin, taas nuorissa nostaen taattojen tarmon ja ponnen ja rakkauden, pyhän, hehkuvan, täyden tähän maahamme karuun, sen sankaritaruun, mi enää ei konsana katoa kannelta pohjoisen taivaan: siks isketty syvään se on sydänveriin ja veljesten vihaan ja vainoon ja vaivaan.
Sua suuri Suomen kansa Muistaa sydänaarteillansa. Kaksi kannelta. Väinö, virtasen kuningas, Tässä ennen laulut laati; Norot notkui, paadet paukkui, Taivon kansi kalkahteli. Onko tässä nuorisossa Nousevassa, kasvavassa, Joka soiton valloittaisi Suurelta sukuisältä, Kuninkaalta kannelkullan?