United States or Peru ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Minä en ilmaise mitään, niin kauan kun sitä salaatte minulta." "Minä en ole ensinkään nähnyt sisartanne", vastasi Mark; "luultavasti oli hän paennut sisemmäksi luolaan ja minulla ei ollut aikaa etsiä häntä. Epäilemättä on hän turvassa. Muutoin täytyy minun ilmoittaa teille, neitiseni, ettei kumppanini tahdo enää kauvemmin odottaa.
He käyvät kaksitellen, hitaasti ja arvokkaasti ja upeat ovat he katsella kultakirjailluin samettiloimin verhottujen hevostensa selässä. Sitten tuli kuningas Mark, ja Kaherdin ihaili suuresti hänen lähimpiä seuralaisiaan, jotka kaikki olivat puetut kulta- ja purppuravaatteisiin. Sitten tulee esiin kuningattaren kulkue.
Naurun ja huudon raikuessa hän vihdoin saapuu sen salin kynnykselle, jossa kuningatar ja kuningas Mark istuvat korukatoksen alla. Hän lähestyy ovea, ripustaa nuijan naulaan ja astuu sisään. Kuningas sanoi hänet nähdessään: "Tuossapa on hupainen seuraveikko; tuokaa hänet lähemmäksi." Hänet tuodaan kuninkaan eteen. "Ystävä, olkaa tervetullut. Mitä olette saapunut täältä etsimään?"
Sentähden huomautti hän heitä siitä, että naiset olisivat turvallisemmat kajuutassa, ja kun majori oli mennyt tyttäriänsä sinne saattamaan, huusi hän perämiehelle: "herra Northland, majori kutsuu teitä alas." Perämies kiiruhti alas; samassa käski Mark kahta miehistänsä sulkemaan luukun, sill'aikaa muut anastivat itsellensä ne aseet, jotka laivamiehet olivat kannelle jättäneet.
Mutta sitten tuli hän ajatelleeksi, että kuningas Mark oli varmaankin onneton ilman häntä, ja koska sydämen jalous aina oli määräävänä hänen kaikissa edesottamisissaan, kutsui hän kokoon kreivinsä ja parooninsa ia puhui heille seuraavasti: "Loonnois'n ritarit, olen valloittanut takaisin tämän maan ja kostanut kuningas Rivalinin kuoleman Jumalan ja teidän avullanne.
Salli minun taistelussa puoltaa oikeuttani: jos tulen voitetuksi, niin polta minut tulikivipätsissä; jos taas voitan, ota minut palvelukseesi, tai jos et tahdo minua pitää luonasi, lähden kauas vieraisiin maihin." Ei kukaan ottanut vastaan Tristanin haastetta. Silloin Mark vuorostaan tarttui Isolden ratsun suitsiin, antoi ne Dinaksen huostaan ja siirtyi itse syrjemmälle neuvottelemaan.
Kun Tristan saapui sinne, olivat Mark ja kaikki hänen parooninsa suuressa ahdistuksessa. Sillä Irlannin kuningas oli varustanut häntä vastaan suuren laivaston, jonka määrä oli tyystin hävittää Cornwall, siinä tapauksessa, että Mark edelleenkin kieltäytyisi, kuten hän jo oli tehnyt viisitoista vuotta, suorittamasta sitä veroa, jonka hänen esi-isänsä muinoin olivat maksaneet.
Tahi luuletteko, ettei sitä vielä voi tehdä?" "Parempi olisi, jos koettaisimme päästä aavalle merelle", vastasi Mark. "Pian alkaa jälleen tuulla, ja silloin kävisi meille pahasti kaitaisessa väylässä, joka on täynnä hiekkakaria ja kallioita." "Tämä seutu ja erittäinkin väylä näyttää olevan teille vastoinmielinen", vastasi perämies; "minä puolestani en näe mitään erinomaista vaaraa."
Hänessä syttyi hurja halu saada puhua kuningattaren kanssa, ja hän teki mielessään sellaisen päätöksen, että aamun koitossa, jos vain Mark nukkuisi, hän pyrkisi tämän lähelle. Oi, Jumala, mikä mieletön ajatus! Kääpiö nukkui myös tapansa mukaan kuninkaan huoneessa.
Kirjoittanut Mark Twain. Seuraavan kertomuksen tosiasiat olen saanut kirjeellisesti eräältä nuorelta neidiltä, joka asuu San Josen kauniissa kaupungissa. Minä en tunne häntä ensinkään ja hän nimittää itseänsä ainoastaan "Aurelia Mariaksi," joka luultavasti on salanimi.