Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Pyhäpäivä on jokin hyvä työ, joka on tehtävä. Sellaisesta lain-alaisesta lepopäivästä ei koko kristitty kirkko, juutalaiskristittyjä lukuun ottamatta, tuntenut ennen puritaanein päiviä. Mutta puritaaninen pyhäpäivä on tullut englantilaiseksi pyhäpäiväksi. Mark. 3, 4. 2, 27. Luk. 13, 14 ss. Kol. 2, 16.
Kun hän pysähtyi suljettujen muurien eteen, näki hän vahtipaikalla miesjoukon ja kysyi herttuaa. Hoel olikin itse poikansa Kaherdinin kanssa samassa joukossa. Hän astui esiin ja Tristan puhui hänelle seuraavasti: "Minä olen Tristan, Loonnois'n kuningas, ja Mark, Cornwallin kuningas, on enoni.
"Lontoosta", vastasi majori. "Te olette luotsi, eikö niin?" kysyi perämies. Mark Brandon nyökäytti päätänsä. "Kuinka on tuulen laita?" kysyi perämies. "Pelkäänpä", kuului vastaus, "että ennen pitkää on teillä enemmän tuulta kuin tarvitsettekaan. Onko kukaan teistä ennen ollut tässä maailman osassa?" "Ei yksikään", vastasi majori, joka ei ollut aivan hyvillänsä myrskyn ennustuksesta.
"Samanlainen vene kuin monet muut", vastasi Mark, ottamatta kuitenkaan kiikaria pois silmältänsä. "Hyvä, nyt ollaan asian perillä", sanoi perämies. "Nyt tuulee vahvasti etelästä, sitä pitää meidän käyttää hyväksi vastavirtaan purjehtiessa." "Mutta virta on meitä vastaan", sanoi luotsi, "ja jos tuuli vielä yltyy, niin voisi meille käydä pahoin kallioiden ja hiekkasärkkäin välissä."
"Eteenpäin! toimeen!" huusivat kaikki, kun heidän rohkeutensa ja luottamuksensa oli palautunut päällikön nerokkaasta puheesta. Kaksi heistä astui veneesen, tarttuen airoihin, ja Mark Brandon istui perään. Heti kun vene oli laskettu vesille, oli prikin väki arvellut, mimmoista kansaa nuo tuliat olisivat. "Oivallinen vene", huusi perämies. "Se uiskentelee veden kalvossa kun sorsa."
Me tahdomme auttaa teitä, Mark Weston, huusi vanha rouva. Tulkaa meille! Tuuli ja sade vastasivat; viuluniekka ei vastannut. Kukapa tällaisessa myrskyssä mitään kuulee! sanoi kelloseppä. Turha on huudella häntä. Vastenmielisesti he sulkivat oven ja palasivat kyökkiin. He sytyttivät lampun ja asettivat sen akkunaan.
"Miksi te sitä luulette?" keskeytti häntä perämies; "te olette sitä katselleet kyllin, tietääksenne edes, mikä se on. Mitäs tuumaatte, ha?" "Minun pitää vielä kerran katsoa sitä", vastasi Mark, joka nyt ainoasti tahtoi voittaa aikaa, ajatellaksensa jotakin juonta; "niin, nyt minä näen sen selvemmästi." "No, mikä se sitte on, jos saa luvan kysyä?" huusi perämies, joka alkoi pitkästyä.
"Sotamiehet eivät saa sitä kuulla, muutoin ottavat he aarteen." "Mutta missä on sitte kultaa?" kysyi Roger, joka unhotti kaikki ympärillänsä olevat. "Tiedätkö luolan vasemmalla puolella seisovan kallion?" sanoi Mark hiljaisella, vaipuvalla äänellä. Roger ei oikein ymmärtänyt häntä ja tuli vielä lähemmäksi. "Mitä sinä sanot?" kuiskasi hän. "Missä on kultaa?"
Päivän Sana
Muut Etsivät