United States or Singapore ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ystävä", sanoi Mark, miten voit toivoa, että valtiattareni kiinnittäisi sydäntään sellaiseen iljettävään pöljäpäähän kuin sinä?" "Sire, onpa oikeutta sellaiseen toivoon minulla, olen suorittanut hänen vuokseen monta urotyötä ja hänen vuokseen olen tullut hulluksi." "Kuka sinä siis olet?"
Piikkipensaiden varjostamassa rotkossa, jota he pitivät turvapaikkanaan, Isolde Vaaleahius odotteli Tristanin paluuta. Kuun valossa näki hän sormessaan kiiltelevän kultasormuksen, jonka Mark oli siihen painanut.
"Nähkääs nyt, vouti", sanoi hän, "olette sekoittanut pelini niin, etten voi jatkaa." Mark menee pois salista, Isolde vetäytyy omaan huoneeseensa ja viittaa voutia seuraamaan. "Ystävä, olette varmaan Tristanin sanansaattaja?" "Olen, kuningatar, hän on Lidanissa, piilossa minun linnassani." "Onko totta, että hän on ottanut itselleen vaimon Bretagnessa?" "Kuningatar, teille on puhuttu totta.
Dinas palasi siis takaisin Tintageliin, nousi porraspenkereitä ylös ja astui saliin. Siellä koruteltan alla kuningas Mark ja Isolde Vaaleahius istuivat shakkia pelaamassa.
Tietysti, jatkoi pormestari uudestaan nuuskaten. Tätä nykyä hän kynsii aatelisia, mutta eikös se ollut sama Bollfras, joka syksyllä kynsi kaiken kunnian aatelittomilta säädyiltä? Oli, oli! huusivat muut vuoroonsa. Olkaa hyvä ja huomatkaa; "K kadun varrella". Sitä ei kukaan voi arvata. Ja kas täällä: "Mark r E t" Sitäkään ei kukaan voi tulkita.
Jo ensimäisenä päivänä löysi hän useissa paikoin painetuita kuulutuksia puihin naulattuina; niissä lupasi hallitus viiden sadan dollarin palkinnon sille, joka toimittaisi Mark Brandonin esivallalle sekä jos hänen ulosantajansa olisi maasta pois viety, vakuutettiin hänelle armo ja vapaa kulku Englantiin.
Odottamatta koiria ja metsästäjiä Mark ratsasti takaisin Tintageliin ja astui kaikuvin askelin sisään linnan portista. Kuningatar tunsi hänen nopeiden askeliensa äänen ja nousi ottamaan häntä vastaan. Hän riisui tapansa mukaan kuninkaalta miekan ja kumarsi syvään hänen edessään. Mark tarttui hänen käteensä ja kohotti hänet pystyyn tästä alamaisesta asennosta.
Mutta enpä olisi luullut, että tämä maa oli pelkkäin orjain asuma!" Silloin Tristan polvistui kuningas Markin jalkojen juureen ja sanoi: "Herra kuningas, jos suvaitsette lahjoittaa minulle tämän kunnian, niin minä lähden taisteluun." Turhaan koetti kuningas Mark käännyttää hänen mieltään. Hän oli vielä niin nuori ritari; mitä hyödyttäisi hänen rohkeutensa?
Hän sai tietää, että kolmen päivän kuluttua kuningatar Isolde, kuningas Mark ja kaikki hänen asemiehensä ja metsästäjänsä tulisivat lähtemään Tintagelista Valko-Nummen linnaan, jossa valmistettiin suuria metsästysjuhlia. Silloin Tristan uskoi voudille viheriän jaspis-sormuksensa ja ne tervehdykset, jotka hänen tuli viedä Tristanilta kuningattarelle. Dinas Lidanilainen.
Luotsi käytti tätä hetkeä hyväksensä, hyppäsi heti perään ja käänsi laivan etelää kohden, ulospäin satamasta. Tosin meni tämä tuulen puuska ohitse yhtä pian kuin oli tullutkin, mutta Mark Brandon piti otetun suuntansa, perämiehen suureksi harmiksi. Tämä aikoi yhtä paljon epäillä luotsin taitavuutta kuin rehellisyyttäkin.