United States or Saudi Arabia ? Vote for the TOP Country of the Week !
GLOSTER. Tervehdi Hastingsia, sano, että Vanhoista hänen verivainoojistaan Huomenna suonta lyödään Pomfretissa, Ja pyydä, että mistress Shorelle Siit' ilosta hän antaa lisäsuukon. BUCKINGHAM. Niin, mene, Catesby; toimi taitavasti. CATESBY. Kyll', arvo herrat, visusti ja tarkkaan. GLOSTER. Sult' ennen makuutako tiedon saamme? CATESBY. Kyll' arvo herra, saatte.
CATESBY. Niin totta kuin ma elän; toivoopa Viel' apuannekin sen voittaaksensa, Ja siksi lähettää sen ilotiedon, Ett' tänään surman saavat vainoojanne, Kuningattaren suku, Pomfretissa. HASTINGS. En, totta, tuota sanomata itke, Sill' aina pitivät he vihaa mulle; Mut siitä Richardia puoltaisinko Ja tosi perillisen syrjäyttäisin? En kuolemakseni, en jumal'auta!
Vaarallinen poika, Eloisa, uljas, näppärä ja viisas Kiireestä kantapäähän niinkuin äiti! BUCKINGHAM. Jo kyllin siitä. Tule tänne, Catesby; Vakaasti vannoit aikehemme täyttää Ja tarkoin salata, mit' ilmaisemme. Sa tiedät, mistä matkall' oli puhe: Mit' arvelet sa? Ehkä helpostikin Taipuisi William Hastings meidän tuumaan Asettaa tämä jalo herttua Tään kuulun saaren valtaistuimelle?
Prinssi tahtoo ruokaella; Ripitys lyhyt! Päätänne hän himoo. HASTINGS. Oi, hetkellist' on armo kuolevaisen Ja sentään mielempää kuin taivaan armo. Ken sinun sulokatsees ilmavirvaan Perustaa toivonsa, sen henki hoippuu Kuin juopunehen laivan mastossa, Jonk' uhkaa pieni noikkauskin syöstä Syvyyden turmaa tuottavaiseen kuiluun. CATESBY. Pois joutuun, joutuun! Turhaa voivotella.
Jos ennen kuin Hätyyttää karju, sitä pakenemme, Niin ajoon sillä vaan sit' ärsytämme Ja päälle käymään vastoin aikomustaan. Palaja, käske herras oiti tänne; Menemme sitten kahden Toweriin, Ja nähdä saa hän, ett' on karju säisy. SANANSAATTAJA. Sananne, herra, heti hälle saatan. CATESBY. Suloista huoment', armollinen loordi! HASTINGS. Huometa, Catesby! Varhain liikkehellä.
CATESBY. Täss', armo herra. RICHARD. Herttuan luokse lennä. CATESBY. Kyll', armo herra, mitä kiiruimmin. CATESBY. Suvaitkaa, kuningas, mun ensin tietää, Mik' armonne on käsky herttualle. RICHARD. Niin, oikein, Catesby; käske, että oiti Hän kokoo voitavansa sotavoiman Ja kohtaa mua heti Salisburyssä. CATESBY. Ma lähden. RATCLIFF. Suvaitkaatte ilmoittaa, Mit' on mun tekeminen Salisburyssä.
Erästä autoin liian tulisesti, Hän sit' on muistamaan nyt liian kylmä. Niin, Clarence, totta vie, sai kelpo palkan: Lätissä vaivastaan on lihomassa; Sen Jumal' anteeks suokoon syyllisille! RIVERS. Hyveellist' on ja kristillistä aivan Rukoilla vahingoittajainsa eestä. CATESBY. Teit', arvo rouva, majesteetti kutsuu; Teit' armo, myös; ja teitä, jalot loordit. ELISABETH. Ma tulen, Catesby.
RICHARD. Mars, taisteluun, kun kerta aseiss' ollaan; Jos ulkovihollista emme voita, Niin kotikapinoitsijat me lyömme. CATESBY. Kuningas. Buckingham on saatu kiinni; Se paras uutiseni. Kreivi Richmond Milfordiin maatunut on suurin joukoin; Se pahemp' on, mut kerrottava sekin. RICHARD. Pois Salisburyyn!
Santta Paavali, En ennen ruokaile kuin saan sen pään! Lovel ja Catesby, toimeen käsky pankaa! Ken ystäväni on, mua seuratkoon. HASTINGS. Voi Englantia! Mua ei hiukkaakaan, Hupelo, tämän oisin välttää voinut. Näk' unta Stanley, että karju hältä Kypärän riisti; minä tuota ilkuin, Pakoa halveksien.
CATESBY. Niin isän tähden prinssiä hän lempii, Ett' ei niin mihin suostu häntä vastaan. BUCKINGHAM. Mut' mitä luulet Stanleyst'? Eikö hänkään? CATESBY. Hän tekee kaikki niinkuin Hastings tekee. BUCKINGHAM. No, hyvä, siis vaan tämä: mene Catesby, Varoen tunnustele Hastingsilta, Kuink' ovat hälle mieleen meidän hankkeet. Toweriin huomiseksi häntä pyydä Neuvottelemaan kruunauksesta.