United States or Saint Pierre and Miquelon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaarroksen takaa kilahti heleä kello ja näkyi joukko syödä nykyttäviä lampaita niiden kohdalla aidalla keikkui avorintainen, liinahousuinen lammaspoika. Matkamiehen mieli ilostui että edes lampaat ja lammaspoika olivat entisellään. »No päivää!» tervehti hän poikaa kuin vanhaa tuttavaa. »Kenenkäs poikia se mies on?»
Viime aikoina oli hän ehtimiseen uneksinut että lensi, mutta se oli aina tapahtunut vaivalla, sääret olivat aina niin raskaat. Ei, tuolla lailla kuin leivonen! Hän teki muutamia hyppäyksiä aidalla, kadotti tasapainon ja hänen täytyi juosta alas tielle asti, ett'ei samassa menisi kupperikeikkaa. Hän pääsikin ojan yli, vaan sai ainoastaan puoleksi sijaa jaloillensa.
Aro viettää niin suuresti jokeen päin että tieltä ei näe edes myllyä, joka kuitenkin on korkeimmalla paikkaa talossa. On kumminkin edullista Siperiassa olla niin piilossa kuin mahdollista. Osa maa-aluetta on joen ympäröimänä, joki kun tekee sellaisen mutkan että sadan sylen aidalla on aidattu 50 tynnyrin-alan suuruinen niemi. Tätä aitausta käytetään syöttöhakana ja niittynä.
Aidalla riippuivat siinä vanhat, paikatut housun rutaleet, ja erään oven edessä oli äsken suolakalasta tyhjennyt kalapytty, josta levisi semmoinen paha haju, että Petterin täytyi myöntää: "Kylläpä täällä haisee väkevältä!... Menemme tätä toista tietä." Käännyimmekin toisaalle.
Sakrisko olisi antanut Nelman, joka oli hänen suojattinsa ... niin, enemmänkin ... antanut hänen asettua lattialle! Ei, jos niin oli oleva ... niin Sakris se makaisi maassa, ja Nelma sängyssä. Osasihan Sakris näet nukkua missä tahansa; hän nukkuisi vaikka aidalla ... ja siitä huolimatta sanoi heräävänsä aamulla aina milloin ikinä tahtoi. Sellaisia miehiä oli ollut ennenkin maailmassa ... muutamia.
Pihalle häntä kohti kiiruhdan Mut' eipä mua hän tok' älynnyt Siin' ottamahan käten' ojennan, Vaan juuri kun... KILPI. Jos päättäisit jo nyt! AINA. Mut maltas, vaari kulta, maltas vaan, Niin että kertoa ma kaikki saan. No niin, tuo armas aidalla jo on Voi tarinaani! paljon pois jäi siitä Hän aidall' onpi, olen levoton, Tuon tikapuut ja kiipeänpä niitä Ja astuin sitte tuolle aidalle.
Valva riensi alas, kun oli valmiiksi puettu, aukaisi akkunan ja katseli etsivästi ulos maantielle päin, ikään kuin se, joka odottaa jotakuta tulevaksi. Hän katseli kohti metsäpolkua ja maantietä, vaan ei mitään näkynyt. Harakka siellä aidalla hyppiskeli nauraa kikottikin.
Tapaus lyhimmittäin oli seuraava: Pekka näkee miehen juoksevan katua ja kauempana jäljessä toisia miehiä huutaen: Ottakaa varas kiinni! Mies poikkeaa muutamaan pihaan. Pekka jälkeen. Mies hyppää talojen väliselle aidalle mennäkseen toiseen pihaan. Mutta siihen kun mies on mahallaan aidalla, on Pekka jalassa kiinni kuin ankkuri. Mies koettaa potkia reutoa, mutta Pekka pysyy jalassa kuin takkiainen.
Yhä enemmän vimmastuen onnistumattomuudestaan, ojensi katteini vielä kerran pyssynsä ja tähtäsi niin huolellisesti kuin taisi. Sormi läheni lipasinta ja oli juuri lähettämässä kuolettavaa luotia, kun reima laukaus pamahti pohjoisen puolisella aidalla ja luoti sattui hänen kivääriinsä niin väkevästi, että se singahti hänen kädestänsä monta kyynärää sivulle päin.
Hän meni kulman ohi, mutta jäi hämmästyneenä seisomaan, sillä aidalla istui tai pikemmin sen yli tuli omituisennäköinen ihminen. Tulija oli suuri, vanha, laiha mies, joka oli puettuna vuoripaimenien käyttämään karkeaan nukkavieruun takkiin. Vaipan asemesta oli hartioilla suuri parkitsematon sudennahka.