United States or Comoros ? Vote for the TOP Country of the Week !
He olivat pysähtyneet erään yksinkertaisen, hiotun kiven eteen. »Kenenkäs se on?» kysyi Uutela, joka ei osannut latinaisia kirjaimia. »Saksan Ingrid», luki morsian. Mitään muuta ei kivessä ollutkaan, ei edes syntymä- eikä kuolinpäivää. »Vai niin, vai se nyt on sen Saksan Ingridin ja oikein kivi!» Morsian käveli edelleen, mutta Uutela jäi yhä kiveä katselemaan. Merkillistä!
Se kihahti melkein samassa Anterolle päähän. Katsohan ihanaa maailmaa! virkkoi hän osoittaen kahdella sormella eteensä. Järvi, koski, kirkko, pappila! Mikä paratiisi! Maailma ei ole Jumalan luoma! Kenenkäs se on? Pirun! Kuka sen sanoi? Minä sen sanoin! Vai sinä? He! Ja miksi se on pirun luoma? Siksi, että se on niin ihana!
"Olikos se sitten Maijan syy?" sanoi Viiliäis-Risto. "Mistäs se Maijakaan ennakolta arvasi, jotta mylläri hänet ottaa ja voithan sinä tulla tänne jonkun muunkin kanssa, etteivät kampsut joutaviksi jää." "Kenenkäs kanssa minä tulisin?" "Vaikka kenen. Esimerkiksi sen teidän piika-Riitan kanssa. Onhan sekin soma tytön kepsaus." "Eikö tuo jo liene sekin seppä-Kallen kitimissä."
Onko tämä laitaa? Meitäkin tässä neljä tukevaa miestä, luulisi meidän johonkin pystyvän. Mutta eläs vielä! Hyppisiä nuolemme, metsiä kierrämme ja päivät menevät hukkaan. MIKKO. Tuota samaa olen minä ajatellut. KUNNARI. Mutta kenenkäs on syy? Sinustahan se parhaiten riippuu, Topra, sillä olethan sinä niinkuin päällikkönä tässä komppaniiassa. MIKKO. Niin, sinusta se riippuu.
Hevosta tarkastettiin kaikin puolin. Matti silitti sitä vasta karvaa, ja katso, ihme ja kumma! Karva oli juuresta valkeaa, päällä vaan, sanoi Matti, oli ohut "lakieraus", joka pian mustasi silittelijän kädet mustaksi. Kenen uuspeilin töitä lienee teko tällainen, uteli Matti. Kenenkäs muun kuin Himmeliinin, arveli isäntä.
»Luulet ehkä minun ottaneen sen ylleni vieraiden tähden?» »Kenenkäs sitten?» »Saattaisipa jonkin muunkin tähden sehän se oli minulla sinä päivänä, kun menimme kihloihin. Etkö enää muista sitä, Jakob?» »Erinomaisen kauniisti se käy vyötäisillesi, ei tiukasti ja kireästi, vaan niin joustavan pehmeästi... »Anna olla, Jakob, ei minulla nyt ole aikaa.»
Rank. Tapahtuva on se, jonka jo kauan olen tiennyt tapahtuvaksi. Vaan en tosin uskonut sen tapahtuvan niin pian. Nora. Tohtori Rank, teidän pitää virkkaa se minulle! Rank. Siihen ei voi tehdä mitään. Nora. Rank. Kenenkäs muun sitten? Ei auta valehdella itselleen. Minä olen viheljäisin kaikista hoidettavistani sairaista, rouva Helmer.
Mikäs täällä on? Kuvan oikean käden kainalossa riippui ristiin sidotuista takasääristään suuri komea susi-ilves. Katsohan tätä, sanoi Kari, osoittaen nuolta, joka oli selkään sattunut ja jonka Jorma heti tunsi Karin nuoleksi. Kenenkäs tämä toinen nuoli? se oli uponnut rintaan, ammuttuna alhaalta päin.
Kenenkäs me saamme tähän kylään semmoisen tosi-isänmaanmiehen, joka rupeaa toimimaan ja lähettämään tietoja? IS
Kyllä se lysti taitaa tulla tienatuksi, ennenkuin on kolme peninkulmaa lekkastu. Kenenkäs hevonen tuo? Kaunis varsa, vaan siitä paha, kun ei ole minun. Tulevana talvena minä vaihdan laukilla hyvän hevosen. Sanotaan että vaimo on miehen kunnia, vaan on se hevonenkin. Kemiläisen sanaan, että kaikilla on kalaa, leipää, vaan harvalla on hyvää hevosta.