United States or Marshall Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta ei näitä vielä ole niskoillemme pahasti karttunutkaan. Suotta ne pirut vaan Jaaraa säikyttelevät. JAARA. Ei ne suotta eikä ilman aikojaan. Sanokaa mitä sanotte. MIKKO. Laula, Kunnari, taas jotain iloista ja kaunista, että saamme kaikki synkät ajatukset mielestä pois. KUNNARI. Mitäs nyt laulaisin? Ehkä Orpopojasta? MIKKO. No, vaikkapa siitä.
Vallesmann' rästiä kantaa ja juo. Lehmäin korvia leikkaa ja juo. Välistä antaa hän viikon aikaa, Sitten hän laittaa ett' vasarat paukkaa. Niin juo ja laula, ja juo ja laula, niin juo ja laula ja juo!» JAARA. Elä tuossa edes loilottele alituiseen, eläkä huuda. KUNNARI. Kuka estää? Maailmassa tuolla saa ääntää vaan veroäyrin mukaan, mutta täällä sopii huutaa niin paljon kuin jaksaa.
Rikkaat, esimerkiksi, jotka elävät hekumassa ja nautinnoissa, luuletkos heidän olevan kaitaisemmalla polulla? MIKKO. Niin kyllä! Ja olemmeko sitä paitsi omasta vapaasta tahdostamme tähän tämmöiseen virkaan ruvenneet? Eikö meitä suorastaan pakoitettu laiskoiksi ja maankulkijoiksi, kun ei annettu työtä? Herrojen syy. Saavat vastata meidän synneistämme. KUNNARI. Jos tulee tehdyksi, niin!
Ja tuosta ma tulin tuntemaan, että rikkaat on rakkaampia.» TOPRA-HEIKKI. Ole vai, semmoisiinko minä olisin joutunut. Eikö meillä ole tässä tosi edessä, taikka saamme panna hampaat naulaan. KUNNARI. No, heikkari, elähän suutu. Minä olen jo totinen kuin vastarannan kiiski. TOPRA-HEIKKI. Joko olette ensimmäisen nälkänne sammuttaneet? MIKKO. Sen verran ainakin, että kuunnella saatamme.
TOPRA-HEIKKI. Sanoithan, Kunnari, että minä olen niinkuin päällikkönä tässä kompaniiassa? KUNNARI. Sanoin. TOPRA-HEIKKI. Hyvä. Minulla on silloin valta määrätä ja käskeä. Niinpä kuulkaa. Sinä, Kunnari, menet ja pistät riihen tuleen, lahdenpohjassa tuolla. Sitten juokset ylös taloon ja huudat: »valkea on irti!» Mutta varo, etteivät sinua näe.
JAARA. Matlena, tekö täällä? Missä Topra ja Mikko ja Kunnari? MATLENA. Herra ihme, kuinka te minua säikytitte, Jaara. Mutta hyvä, että tulitte. Minua niin pelotti, kun Antti nukkui, eikä ristittyä ihmistä ollut koko metsässä paitsi minua. Käykää tänne istumaan niin kauvaksi. Kai ne kohta palaavat. JAARA. Se polttaa tuo kekäle. Polttaa, polttaa. MATLENA. Pankaa pois. Mitä pitelette sitä kädessänne?
MIKKO. Rautatiellä kun olimme, niin kärsimmehän silloinkin vilua ja nälkää. Rasitusta sitten vielä lisäksi. JAARA. Mutta elimme ja olimme kumminkin muitten ihmisten tapaan. KUNNARI. Vaan nyt elämme omalla tavallamme, siinä koko ero. Pahempia emme siltä ole lainkaan. Juomme kun sattuu, mutta sen tekevät kaikki. Tänne pullo. Tänne omaan käteeni! Kas noin. Noin!
JAARA. Pelottaa. Pelottaa niin kamalasti. KUNNARI. Ha, ha, ha! Ole nyt. Pelottaa, aika miestä? Ota, velikulta, ryyppy. JAARA. Elä naura. Minä viime yönä näin semmoisen näyn, että pöyristää teitäkin, jos vaan kerron. MIKKO. No, miksi et ole sitä jo tehnyt? JAARA. Kun koetin unohtaa. Saada mielestäni tykkänään karkoitetuksi koko asian. Mutta se ei lähde. Ei vaikka kummia tekisi.
TOPRA-HEIKKI. Niinpä minä teille nyt sanon, ettei tämä vetelehtiminen enää kelpaa. Meidän tulee ryhtyä toimeen, jos mieli jotakin aikaan saada. KUNNARI. Hyvä juttu! Minä olen mukana vaikka paikalla. MIKKO. Minä myös. Kun vaan ilmoitat mitä on tehtävä. TOPRA-HEIKKI. Joka haaralla rikkaat ahdistavat köyhiä. Ja köyhät seisovat vaan ristissä käsin ja pusertavat itkua. Ei kukaan auta, eikä neuvo.
Rangaista niin että muistaisi vaan ahdistaneensa köyhää ja onnetonta. KUNNARI. Viskataan ruojaa kivellä päähän. TOPRA-HEIKKI. Mitäs hyötyä siitä? Paremman neuvon minä tiedän. MIKKO. No, sanopas! TOPRA-HEIKKI. Otetaan häneltä liiat varat pois ja annetaan niille, jotka tarvitsevat. MIKKO. Mutta kuinkas se käy? TOPRA-HEIKKI. Minä jo äsken mietin asian valmiiksi. KUNNARI. Annahan kuulla.