United States or Solomon Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kotiin? purkautui sisällisellä raivolla Johannekselta. Minulla ei ole kotia! Tarkoitin hotellia, jossa asumme, selitti Liisa edelleen yhtä kärsivällisesti. Ja sitten? Sitten? Niin, sitten kun me olemme tulleet hotelliin. Mitä me sitten teemme? Liisa katsoi häneen kummastuneena. En tiedä, hän sanoi. Mutta kaiketi odotamme heitä. Ja syömme illallista? Eiköhän. Ja juomme viiniä?
"Ja niin me juomme harjakaisia", huusi kapteeni kuumeentapaisesti; hän oli ravistanut peruukinsa kallelleen ja hypähti pystyyn. "Katsokaamme onko äidillä konjakkia vielä kaapissa!"... Mikähän oikku sillä hevosella oikeastaan oli?... Kapteenilla oli täysi työ opettaessaan Liinukkaa juoksemaan. Se käänsi päänsä oikealle ja tahtoi tien syrjään niin paljo kuin ohjaksilta saattoi.
Minä tunnen kansani ja puolustan sitä kenen edessä hyvänsä, niinkun minä itseänikin puolustan; sillä mitä siihen asiaan tulee, että me istumme tässä ja juomme rauhallista iltatotiamme, niin sitä en minä pidä syntinä enkä häpiänä.
"Belisarius voittaa Italian, mutta hän ei saa sitä hallita. Tämän asian menestykseksi juomme vielä toisen ruukun hapanta Sallustiusta." Varhain seuraavana aamuna Prokopius hankki ystävälleen pääsyn Belisariuksen puheille. Cethegus palasi sieltä tyytyväisenä. "Puhuitko suusi puhtaaksi", kysyi Prokopius. "En ihan", vastasi Cethegus hymähtäen. "Täytyy aina jättää hiukan omaksi tiedokseenkin."
Se täytyi hänen Reinhold ei tyytynyt muuten juoda ihan viimeiseen pisaraan saakka. "Nyt juomme kunnon mestarimme onneksi", huudahti Reinhold lasit uudestaan täytettyään, ja taaskin täytyi Fredrikin tyhjentää lasinsa. Siitäpä alkoikin viinin tulivoima kierrellä hänen suonissansa ja pani jähmettyneen veren liikkeelle, että se kiehuen hyppeli valtimoissa.
"Oih kuinka käteni kuoltuivat", valitti Simo, laskien vyyhdin tuolille. "Annatko Hanna viiniä, niin juomme Topin onneksi. Ken tietää vaikka mies olisi luotu..." "Kauppaneuvokseksi... Täytyyhän teille sitten antaa." Johanna toi heille viiniä, otti käsityötä itselleen ja istui keinutuoliin. Hän näytti onnelliselta... Topias näytti rakentelujaan Simolle.
Mutta me liikumme hiljaa, varpaillamme. Ei saa puhua kovaa, hss! Juomme ääneti kahvia ja silmät tuntuvat jotenkuten suuremmilta ja kuin pyrkisivät yhä vielä suuremmiksi. Siinä on seinää vasten ongenvapani ja jokaisen meidän pieni eväskonttimme. Ne ovat kasteesta märät, mutta hiekka niiden alla on kuiva ja valkea. Me olemme lähdössä koko päivän retkelle Suurelle suolle lakkaan.
"Me juomme vaan hanhen viiniä!" sanoi yksi vaimoja, ja nyt nousi huonosti pidätetty nauru. Amrei tunsi piston, mutta hän pidätti itsensä, ja Johanneksen sisar oli ensimmäinen, joka otti lasin. Hän kilisti lasiaan ensin Johanneksen kanssa: "Jumala siunatkoon!" Puoliksi hän vaan kilisti Amrein kanssa, joka myös ojensi hänelle lasinsa.
Katettu käytävä viepi asuinhuoneesta kasvihuoneesen ja tavallisesti juomme siellä talvisin iltapäiväkahvin. Lintuhäkki on muutettu sinne. Viheriäisellä pöydällä on kasvitieteellisiä kirjoja ja Ruotsin puutarhayhdistyksen teokset miellyttävine kirjoituksineen. Siellä on kaksi nojatuolia, päällys mitä koreimmin kaavailtuna kuvaillen kukkia ja lintuja, arvaathan keitä varten.
Että me kaikki juomme sitä pari kertaa päivässä, tarvitsee tuskin sanoa. Sellaista ystävyyttä, jota laivan kapteeni ja kaikki matkustajat osoittivat meille, tulisi tuskin, pelkään mä, vieraan perheen osaksi suomalaisella laivalla. Matkustajain joukossa oli useita saksaa puhuvia, ja niiden kanssa vietimme me monta hauskaa hetkeä.