United States or Ireland ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Cethegus", huudahti Antonina. Hän kalpeni ja rupesi vapisemaan. "Tuokaa hänet heti sisään." Hän muisti tuon miehen etevämmyyden, joka ilmeni heti heidän ensimmäisessä kohtauksessaan ja joka ei sen jälkeen ollut hänen mielestään haihtunut. Hän muisti, miten tuo mies, kun hänen puolisonsa ja viisas Prokopius sekä kaikki sotapäälliköt olivat voimattomina papin edessä, voitti ja nöyrrytti voittajan.
"Siellä", huokasi Prokopius, "asuu eräs hyvin onneton nainen, Antonina, Belisariuksen puoliso." "Hänkö onneton? Hän, jota niin ylistetään, vieläpä sanotaan toiseksi keisarinnaksi. Kuinka se on mahdollista?" "Siitä ei ole hyvä puhua avonaisella leirikadulla. Lähtekäämme telttaani. Viini lienee jo tarpeeksi jäähtynyttä."
"Belisarius", huudahti Prokopius kauhistuneena, "mikä pahahenkesi on saanut päähäsi tuollaisia ajatuksia?" "Minä", vastasi Antonina ylpeänä. "Mitä sinä nyt sanot?" "Minä sanon, ettei suurilla valtiomiehillä pitäisi olla vaimoja", sanoi Prokopius vihoissaan. "Belisarius kertoi minulle vasta viime yönä puuhanne. "Ja minä olen saanut kyynelilläni " "Tietysti", murisi Prokopius.
"Torventoitotus kuuluu. "Palatsin ovet suljetaan ja gootit jäävät sen sisäpuolelle. "Katolla repäisee Prokopius omakätisesti goottien lipun alas. "Johannes tarttuu kuninkaan oikeaan käteen. "Oikein, Johannes. "Kuningas huutaa: 'Petosta! Petosta! "Hän puolustautuu uljaasti. "Mutta vaippa häiritsee hänen liikkeitään. "Hän horjahtaa. "Hän kaatuu maahan. "Siihen goottien valtakunta sortui!"
"Siitä en voi sinua moittia", vastasi Prokopius myös hymyillen, "sillä meidän hallituksemme siunaus tukahduttaa." "Aluksi Italia tarvitsee kotimaisen valtionhoitajan, joka on Bysantin suojeluksen alainen." "Niin kai! Ja valtionhoitaja olisi nimeltään Cethegus." "Vaikkapa niinkin jos välttämätöntä on." "Kuule", sanoi Prokopius totisena, "yhdestä seikasta tahdon sinua varoittaa.
"Siihen goottien valtakunta sortui!" Näillä sanoilla Prokopius alkoi lauseet, jotka hän tänä iltana kirjoitti päiväkirjaansa. "Olen tänä päivänä ollut mukana muodostamassa palasen maailmanhistoriaa ja tänä yönä sen tähän kirjoitan.
"Parempi olisi", arveli Prokopius, "jos laivojen valloittaja kuolisi." "Kuka se oli?" "Ah, herra, se nuori, loistavasilmäinen ja kiiltävätukkainen gootti." "Totila", sanoi Belisarius, "taas Totila."
Yksi kolmisouduista, jonka ankkuriketjua ei saatu tarpeeksi nopeasti katkaistuksi, sytytettiin tuleen; muut kolme vietiin Napoliin." "Ne pääsivät satamaan aikaisemmin kuin luulitkaan, Belisarius", sanoi Prokopius. Mutta Belisarius oli jo päässyt täydellisesti itsensä herraksi. "Nyt on tuolla rohkealla pojalla sotalaivoja. Tämän jälkeen hän käy sietämättömäksi. "Nyt tästä täytyy tulla loppu."
"Olet muuttunut paljon sen jälkeen, kun olimme yhdessä Ateenassa." "Niin minäkin luulen", vastasi Prokopius ja leikkasi itse höyryävää hirvenpaistia hän oli lähettänyt palvelusvuorolla olevat orjat pois. "Kuten muistat, tutkin viisaustiedettä ja tahdoin hankkia itselleni kokemusta. "Kolme vuotta kuuntelin Platon oppilaita, stoalaisia ja akateemikkoja Ateenassa ja luin niin, että tulin sairaaksi.
Noilla barbaareilla on eräs hyvä puoli; he ovat kokonainen kansa. "Heidän kuninkaansa on kansallisuuden elävä vertauskuva. "Vaikeata on voittaa kansa. "Vaikka se olisikin niin raaka, typerä ja järjetön kuin nuo barbaarit ovat." "Varsinkin on vaikeata", huomautti Prokopius, "voittaa kansa ilman kansaa." "Ei bysanttikaan ole kansa, vaan valtio.